Alaasteelta lähtien olen tottunut siihen, että asiat täytyy arvottaa 10-4 skaalalle. Jatko-opinnoissani siirryttiin 5-0 -arvosteluun, mikä alkuun tuntui vieraalta, mutta kyllä siihenkin tottui. Siitä huolimatta minun on helpointa mieltää asiat 10-4 -skaalalla.
Muistan, kuinka ala-asteella meillä oli luokan korkkiruuviseinälle ruskeasta paperista leikelty puun runko ja oksat. Oppilaiden tuli jokaisen luetun kirjan jälkeen kirjoittaa vihreälle lehden muotoiselle paperille oma, kirjailijan ja kirjan nimi. Tämän lisäksi meidän piti antaa kirjalle arvosana ja parilla sananlla sanoa mitä mieltä kirjasta olimme. Lukukauden päätyttyä puusta oli tullut oikeastaan aika hieno.
Kirjablogia aloittaessani ajattelin, että lukijoiden olisi varmasti mukava tietää, ensivilkaisulta oliko kirja mielestäni hyvä vai loistava vai aivan jotain muuta. Näin varmasti olisikin, mutta joitakin kirjoja myöhemmin huomasin, ettei eri tyylisten kirjojen vetäminen yhteiselle arvosana-asteikolle ole mielekästä. Kuka määrittää, mitkä asiat täytyy olla kohdillaan, jotta voi ansaita tietyn arvosanan? Mitä jos kriteerit A ja B täyttyvät, mutta kriteeri X ei?
Kaksi historiallista romaania on helppo verrata keskenään ja antaa niille arvosana, mutta jos sekaan heittää YA-kirjan tai dekkarin, kuinka verrata näitä keskenään? Jos joudun antamaan joitakin aisoita anteeksi juurikin genren vuoksi, esim. jos annan YA-kirjalle anteeksi tietynlaisen naiviuden ja nuorille ominaisen kliseyden, mutta pidän vaikka historiallista romaania loistavana kokonaisuutena, ja molemmat saavat omassa genressään arvosanakseen 9:n, niin eihän näitä kahta ysiä voi lähimainkaan verrata keskenään. Hyvänä esimerkkinä Teemestarin kirja, jossa en voi muuta kuin lukea ällistyneenä Itärannan taitojen edessä tämän sanojen maalailua, mutta en siltikään pidä kirjaa omanani, minun on pakko ylistää kirjailijan taitavuutta, vaikkei kirja uppoa minuun täysin. Silloin puhutaan vain henkilökohtaisesta mieltymyksestä tiettyyn tyyliin, ei varsinaisista teoksen puutteista tai muusta huolittelusta. Toisinaan saattaa olla mielekästä verrata saman kirjailijan kirjoja keskenään, mutta ei eri kirjailijoiden saatika yli genrerajojen.
Näin ollen olen päättänyt etten enää kirja-arvostelujeni yhteydessä laita kirjalle arvosanaa, sillä pidän sitä lähes mahdottomana tehtävänä. En halua vertailla kirjailijoita toisiinsa, vaan haluan arvioida jokaisen kirjan yksilönä. Luulen, että tällä tavalla saan paremmin tuotua mielipiteeni lukemistani kirjoista. :)
Aurinkoista kevättä kaikille!
-Pikku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti