Kirjailija: Salla Simukka
Kuvittaja: Saku Heinänen
Kustantaja: Tammi
Kenelle: Kaikille seikkailuista kiinnostuneille lapsille, erityisesti alakoululaisille, jotka pitävät kuvitetuista kirjoista ja lukemisesta. Lasten ja nuorten vanhemmille, jotka haluavat pystyä keskustelemaan lastensa kanssa kirjallisuudesta ja niille, jotka eivät ole vieläkään hyväksyneet sitä tosiasiaa, että ovat aikuistuneet. <3
Sain kirjan: Saara Tiuraniemeltä, Tammi, kirjamessuilla. Lämmin kiitos, se oli niin valtavan ihana yllätys, että olen vieläkin häkeltynyt <3
Simukka kertoi Helsingin kirjamessuilla, että tämä kirja on kunnianosoitus sille 9-vuotiaalle Sallalle, joka rakasti Astrid Lingreniä ja Narniaa sekä kirjoitti fantasiatarinoita. Kaikella ystävyydellä, sen huomaa, että tämä kirja on kirjoittajalleen rakas, ja myös kunnioitus esikuviin välittyy.
Sisarlan kolme ensimmäistä osaa keskittyvät ensimmäiseen seikkailuun Sisarlassa. Tämän jälkeen palataan nykyisyyteen, ja vastoinkäymisen jälkeen palataan Sisarlaan. Tämä rakenne takasi sen, ettei tarina jäänyt liian töpöksi, ja siitä muodostui hyvä kokonaisuus.
Päähenkilö Aliisa tipahtaa lumen läpi Sisarlaan ja tutustuu Salamaisuuksien puutarhassa Meriin ja heistä tulee oitis toinen toistensa parhaat ystävät. Sisarla on kaunis tarina ystävyydestä, anteeksiannosta, satumaisesta puutarhasta, vauhdikkaasta seikkailusta ja siinä on häivähdys sitä, että ilmaston muutoksen jälkeenkin on toivoa tulevasta. (En tiedä oliko jälkimmäinen vain minun tulkintaani, vai oliko Simukka näin tarkoittanutkin.)
Palataanpa siihen ystävyyteen: Sisarla on kuin ylistyslaulu kahdelle erilaiselle ystävyydelle. Sellaiselle, joka tapahtuu silmänräpäyksessä ja ymmärtää toista, sekä ystävyydelle, mikä kestää yli vuosikymmenten eron.
Sisarlassa on onnistuttu sisällyttämään monet kouluikäiselle lapselle kirjoitetulle kirjalle ominaiset piirteet. Esimerkiksi kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaalle lukijalle 11-vuotiaat Aliisa ja Meri ovat oikein oivallisia päähenkilöitä. He ovat oikeudentuntoisia ja välittäviä. He ovat lapsen silmissä "tarpeeksi vanhoja itsenäiseen seikkailuun", ja silti he ovat tarpeeksi samanikäisiä, ollakseen pienemmälle lukijalle samaistuttavia. Sen lisäksi ihastuttava Poelloe -pöllö on hauska, kaikkitietäväinen hahmo, sellainen, mikä jokaisessa seikkailussa tarvitaan. Kirja on jännittävä seikkailu olematta liian pelottava. Herkempikin lapsi pystyy äidin tai isän kainalossa lukemaan satua.
Pssst... Sisarla on äärettömän veikeä kuvitukseltaan ja se suorastaan huutaa: "Väritä minut!" Epäilen, etten pysty vastustamaan tätä huutoa enää kovin kauaa... *vilkuilee värikynien puoleen*
Tarinassa on monia hauskoja elementtejä, joista yksi on kuvitus. Lisäksi Poelloen kofeiiniriippuvuus, yhteneväisyyksiä muihin tarinoihin ja sudenolennot. Kirjassa sudenolennot ovat merkittävässä roolissa ja vaikka ne ovatkin ystävällisiä, niiden oikeaa luonnetta ei ole kadotettu. Sallan sanavalinnat sopivat mielestäni tarinaan hyvin, esim yököttävä (kun puhutaan merihirviöstä) ja Salamaisuuksien puutarha avautuvat lapselle oikealla tavalla.
Kuten varmaan osasitte jo arvata, Sisarla on mielestäni onnistunut kokonaisuus, eikä sitä turhaan ole julkaistu myös ulkomaillakin. Suosittelen lämpimästi tutustumista. <3
Ps. kurkkaa s. 138-139 löytääksesi jotain tuttua.. ;) Kannattaa ottaa lapset mukaan ja kysellä, mitä tuttua kuvassa näkyy. <3
Pssst... Sisarla on äärettömän veikeä kuvitukseltaan ja se suorastaan huutaa: "Väritä minut!" Epäilen, etten pysty vastustamaan tätä huutoa enää kovin kauaa... *vilkuilee värikynien puoleen*
Tarinassa on monia hauskoja elementtejä, joista yksi on kuvitus. Lisäksi Poelloen kofeiiniriippuvuus, yhteneväisyyksiä muihin tarinoihin ja sudenolennot. Kirjassa sudenolennot ovat merkittävässä roolissa ja vaikka ne ovatkin ystävällisiä, niiden oikeaa luonnetta ei ole kadotettu. Sallan sanavalinnat sopivat mielestäni tarinaan hyvin, esim yököttävä (kun puhutaan merihirviöstä) ja Salamaisuuksien puutarha avautuvat lapselle oikealla tavalla.
Kuten varmaan osasitte jo arvata, Sisarla on mielestäni onnistunut kokonaisuus, eikä sitä turhaan ole julkaistu myös ulkomaillakin. Suosittelen lämpimästi tutustumista. <3
Ps. kurkkaa s. 138-139 löytääksesi jotain tuttua.. ;) Kannattaa ottaa lapset mukaan ja kysellä, mitä tuttua kuvassa näkyy. <3
Voi vitsit, luin tämän e-kirjana ja tää oli niin ihanan hurmaava, että vähän jäin toivomaan josko tämä löytäisi tiensä ihan fyysiseen kirjahyllyyn. Voih :)
VastaaPoistaJäimme seurailemaan blogiasi
Tiia
Suosittelen hankkimaan myöskin kirjahyllyyn. Mun värikynät voitti tahtojen taistelun. Mut on opetettu kunnioittamaan kirjoja, ja oppikirjat poislukien, alleviivailu yms tuntuu väärältä. Mutta visuaalinen puoleni pääsi valloilleen ja täytyy todeta, et on tosi kiva viipyä tän tarinan seurassa lukemisen lisäksi myöskin värittäen. <3
PoistaVoi kiitos, Tiia. Teillä on kans tosi kivoja juttuja. :) Toivottavasti myös tuutte mukaan, kun vaihdan uusille sivuilleni. :)
Voih, ymmärrän kyllä. E-kirjasta ei kuvitusta nähnyt niin hyvin, mutta tuosta sinun ottamasta kuvasta oikeen hehkuu se miten kirja oikein odottelee väritystä. :)
PoistaIlmoittele täällä uusista sivuista, niin eiköhän tulla matkaan sinnekin! Kiva, että meidän blogista löytyi jotain miellyttävää. :)
Tiia
Kiitos :)
VastaaPoista