Hei sinä ihana silmäpari siellä! Kiitos mielenkiinnostasi blogiani kohtaan. Minun juttujani ja videoitani voi tästä lähtien lukea ja katsoa osoitteesta www.tiinapasanen.fi/
Tuuthan säkin sinne? Hyvä! Nähdän siel!
-Tiina
lauantai 7. tammikuuta 2017
Blogi muuttanut uuteen osoitteeseen
Hei sinä ihana silmäpari siellä! Kiitos mielenkiinnostasi blogiani kohtaan. Minun juttujani ja videoitani voi tästä lähtien lukea ja katsoa osoitteesta www.tiinapasanen.fi/
Tuuthan säkin sinne? Hyvä! Nähdän siel!
-Tiina
lauantai 24. joulukuuta 2016
Kirjabloggaajien joulukalenteri - 24. luukku
Huomio! Tonttujoukot riviin ja katse oikeaan! Nyt seuraa viimeinen luukku kirjabloggaajien joulukalenterista. <3
 |
| Jo vuosien ajan olen laittanut kuusen alle paketteja ja paperipusseja, vaikkei niissä olisi lahjoja. |
Ihmisillä on mitä moninaisimpia ajatuksia joulusta, ja ne kaikki ovat yhtä arvokkaita, koska jokainen katsoo joulua omien arvojensa kautta. Minulle joululla on kaksi eri merkitystä. On se joulu, jossa tärkeätä ovat koristeet, tontut, ruuat ja lahjat.... ja sitten se Joulu, jossa jossa tärkeätä ovat Maria, Joosef, paimenet, lampaat, enkelit, itämaan viisaat miehet ja Jeesus. Kukin luo oman suhteensa joulunajan vapaisiin ja siihen, kuinka ne vietetään. Minä vietän kahta erilaista joulua sopuisasti yhdessä. Kaupallisuuksineen, kinkkuineen, sinappineen ja joulukuusen, jonka oksilla lepää nauhojen sijasta sinisiä lintuja. Rakastan joulussa rauhaa, odottamista ja lepoa. Nissepolkkaa ja Jaakko Löytyn kirjoittama Ilouutista. Jännitystä siitä, mitä antamistani lahjoista pidetään. Tärkeintä on kuitenkin olla sinut itsensä kanssa, ja viettää mahdollisuuksien mukaan sellaista joulua, kuin itse haluaisi, sisälsipä se sitten perinneruokia, palmupuita, tonttulauluja, surffausta tai hammasharjalla lattianrakojen jynssäystä. Ihan mikä tuntuu itsellesi parhaimmalta. Mitä väliä, vaikka muut ympärilläsi tekisivät toisin? Älä anna heidän mielipiteidensä lannistaa aattoasi. <3
Meillä joulua vietetään tällä kertaa kotona. Tähän asti ollaan miehen kanssa kierretty jouluisin sukulaisissa ristiin rastiin ympäri Suomen. Siksi tämä joulu on erilainen ja tervetullut sellainen. Minun perheeni tulei eilen illalla meille, ja mikä parasta, meidän Fordin ei tarvitse inahtaakkaan. Ei kertakaikkiaan metriäkään! Joulukinkkusiivut jo maisteltiin, ja oli hyvä. Joulukuuseen oli pakko ostaa kaks tsirppaa edellisten lintusten lisäksi. (Siis ne on noi mun joulukuusen siniset möhkäleet).Olen toivonut lahjaksi muutaman kirjan ja sukkapuikot. Mikäli joulupukki on katsonut sopivaksi kirjatoiveideni täyttämisen, joululomalla tietysti teen näihin lähempää tuttavuutta. Mutta yhdestä en tingi! Nimittäin, huomenna tulee Yle Teemalta klo 11.56 kaikkien aikojen perinteeni, jota noudata orjallisesti, vaikka muuten olenkin vähän suurpiirteinen perinteiden kanssa. Puhun tietenkin Ihmeellinen on elämä -elokuvasta (It's a Wonderful Life, USA 1946). Tuo 2 tuntia ja 11 minuuttia kestävä klassikko on pakko katsoa joka vuosi, tai muuten suren syvällä sydämessäni. Olen jopa ostanut sen DVD:nä sellaisen joulun varalle, jolloin minun ei ole mahdollista katsoa sitä telkkarista, mikä ei tietenkään ole täysin sama asia. Joululähetys telkkarista oikeasti tuo sitä jotain.. :D (Onko täällä muita George Baileyn ja Mary Hatchin tarinan faneja?)
 |
| Esimakua siitä, miltä uuden blogin etusivu saattaa näyttää |
Ja käytetään hieman lahjanarua vuodelle 2016: Blogini on tämän vuoden elokuussa ylittänyt 1 v rajapyykin. Neuvolakortti näyttäisi tältä: sanoja tulee, myös lauseita. Ottaa askeleita, pääasiassa Nikon ja Ilonan tukemana, mutta myös muiden innoittamana. Päivitysvauhti on vähän suunniteltua jäljessä, siihen on määrätty uudet sivut ja vuodelle 2017 lisää aikaa bloggaamiseen. Jos ei tepsi, blogi ja Tiina pitävät kehityskeskustelun, jossa pohditaan uusia, vaihtoehtoisia toimintaterapeuttisia toimenpiteitä, kuten itsensä lahjominen, kiristäminen ja pakottaminen.
Ja sitten vielä vuoden viimeinen yllätysmomentti: Joululahjoista en kerro sen enempää, muuta kuin että joku perheenjäsenistäni saa minulta mm. kirjan. Empäs vielä kerro, että kenen pakettiin olen sen paketoinnut ja mikä teos on kyseessä, sen näkee myöhemmin kommenteista sitte. ;)
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin,
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta (Suomi 100) Vuotta!
Röstiperunatuoksuisin terveisin,
-Tiina
P.S. Tähän alle olen koonnut linkitykset tämän vuoden joulukalentereihin:
 |
| Kirjahyllyni sai jouluilmeen |
- Hyllytontun höpinöitä
- Luetaanko tämä
- Limalepakon kirjablogi
- Lukuhumua
- Aarrekirjasto
- 1001 kirjaa yksi pieni elämä
- Pieni kirjasto
- Tuntematon lukija
- Kirja hyllyssä
- Hurja Hassu Lukija
- Dysphoria
- Annelin kirjoissa
- Lukutoukan kulttuuriblogi
- Aina joku kesken
- Satun luetut
- Kirjaluotsi
- Tuulevin lukublogi
- Hannan kirjokansi
- Kirjakaapin avain
- Pauline von Dahl
- Unelmien aika
- Luettua elämää
- Karvakasan alta löytyi kirja
perjantai 16. joulukuuta 2016
Bloggareiden tapaaminen Baba Lybeckin kanssa
Minkälainen on Suomen tarina tänä päivänä? Mikä tekee meistä erityisiä juuri nyt? Baba Lybeck, Kirja Vieköön! –kirjallisuusilloissa esiintyvät kevään kiinnostavimmat kirjailijat ja elämäkerran julkaisijat. Elämyksellisissä illoissa näyttelijät esittävät osia teoksista, ja kirjailijat kertovat niiden synnystä. Lukijat pääsevät heittäytymään tarinan vietäväksi. Jokaisella illalla on oma teemansa, joka liittyy Suomi 100 –juhlavuoteen.
Baba Lybeck, Kirja Vieköön! –kirjallisuusillat Savoy-teatterissa on Kirja Suomi 2017– juhlavuoden päätapahtuma. *
 |
| Kuva: www.babalybeck.fi |
Tammikuun tilaisuudessa vieraina ensimmäisellä puoliskolla ovat Anu Partanen, Petri Tamminen ja Jörn Donner. Puoliajan jälkeen lavalla Tellervo Koivisto ja Tarja Halonen keskustelemassa Tellervosta kirjoitetusta elämänkerrasta. Tulkitsijoina yllä mainittujen teksteistä ovat näyttelijät Laura Malmivaara, Taisto Oksanen ja Pekka Strang.
Odotettavissa on laadukas ja monipuolinen tapahtuma, ja jos olin jo innoissani ennen tämän illan tilaisuutta, niin Baba ja kustantajat saivat innostukseni nousemaan kertaa tsiljoona! :) (Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaikka tilaisuudessa osallistujia muistettiinkin kirjakasseilla. Olen ihan aidosti tohkeissani.)
Tämä info-tilaisuus oli tosi lämminhenkinen ja minä ainakin innostuin kaikista niistä haastatteluista, joita kirja vieköön! -tapahtumassa nähdään, sillä kustantajat ja Baba kertoivat kirjoista niin mielenkiintoisesti. Jos sinulla on vielä kirje joulupukille kesken, suosittelen, että raapustat sinne toiveen kevään sarjalippuun, jolla pääset kaikkiin tilaisuuksiin osallistumaan hiukan edukkaampaan hintaan. (Ja jos sinulla on joululahja ostamatta, suosittelen lippujen ostamista samaiseen tilaisuuteen!) Huomaattehan, että syksyn tilaisuuksiin on myös tulossa sarjalippuja, joten synttärilahjat yms. kannattaa myös hyödyntää syksyllä. ;)
Osa helmi- ja maaliskuun vieraista on vielä vahvistamatta, mutta Baba lupaili, että keväästä tulee mielenkiintoinen vieraiden suhteen. Sanon tämän sydämestäni, tätä et halua missata, sillä tilaisuuksia ei striimata nettiin, vaan ne on koettava paikan päällä! Vaikka nettilähetykset palvelevatkin muuta Suomea hienosti, kannatan tämän tapahtuman erityislaatuisuuden vuoksi sitä, ettei näitä tilaisuuksia striimata. Minulla on paljon kokemusta tapahtumien koordinaattorina, joten uskon, että striimattuna tämä tilaisuus ei toimisi. Perustelen väitettäni sillä, ettei tunnelmaa voi kuvan kautta välittää 100% sellaisenaan, ja kuitenkin tämän tapahtuman eräänlainen päätarkoitus on, että lukijat saisivat kokea kirjallisuutta eri tavoin yhdessä.
 |
| Logo: Kirja-Suomi 2017 sivuilta |
Olethan kevään tapahtumissa paikalla?
18.1.2017 klo 19,
15.2.2017 klo 19,
15.3.2017 klo 19
@ Savoy-teatteri
HUOM! Syksyn tapahtumista ilmoitetaan myöhemmin lisää. :)
*Kursiivit lainattu Baba Lybeckin sivuilta.
Lisätietoja tilaisuuksista:
Facebook:
Lipputilaukset: http://www.lippu.fi/savoyteatteri-lippuja.html?affiliate=ADV&doc=artistPages/tickets&fun=artist&action=tickets&erid=1782144&kuid=524414
Kirja-Suomi 2017:
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Eliitti
Teos: Eliitti
Kirjailija: Kiera Cass
Kustantaja: Pen & Paper
Kenelle: (Valinnasta pitäneelle) 12-14 -vuotiaalle nuorelle, jolle unelmienpoikamies ja kolmiodraama yhdistettynä tuhkimon tanssiaisiin ja pukuloistoon kolahtaa.
Arvostelukappale, lämmin kiitos kustantajalle <3
Eliitti on toinen osa Valinnalle, ja sarjaan kuuluukin yhtensä viisi kirjaa ja muutama novelli (kurkkaa Valinnan postaus täältä). Tämä maailmalla nuoret viehättänyt sarja saa jatko-osan nyt myös suomeksi. Mainittakoon, että sarja on myyty lähes 40 maahan ja siitä on suunnitteilla elokuva, sillä oikeudet on myyty Warner Bothersille. Vaikka fantasia onkin nuorista viihdyttävää, se ei ole ihan jokaisen juttu ja siksi tämä dystooppinen prinsessamekko-unelma onkin hyvä vaihtoehto sellaiselle, jolle fantasia ei kolahda. On tärkeää, että vaihtoehtoja löytyy myös Young Adult-genrestä.
Olen miettinyt paljon miten käsittelisin Eliittiä, sillä minulla alkoi eräänlainen aavistus risteillä mielessäni jo Valinnan kohdalla. Sen vuoksi otin kirjaan etäisyyttä ennen tämän kirjoittamista, koska halusin olla varma siitä, mitä sanon. Nimittäin Eliitti on hieno ja kaunis kirja, sen ainoa vika on, että se on perinteisempi nuoren tytön sankaritartarina, jossa päähenkilö on kaikella tavalla erityinen muihin verrattuna. Me suomalaiset olemme ehkä vähän enemmän tosikompia, kuin jenkkilässä, jossa idealistinen sankaritar on kaikilla tavoin erityinen, mutta hän kieltäytyy uskomasta sitä itse. Googlasin aihetta, ja minua suretti, kun huomasin, että aavistukseni oli osunut oikeaan. Haluaisin siis painottaa, että Eliitin tarkoitus ei ole hurmata päälle kaksikymppistä kirjabloggaria tai lähes kolmekymppistä, kuten minä itse. Eliitin tehtävä on saada teini-iän kynnyksellä olevat tytöt unelmoimaan tanssiaisista ja pitämään heidät jännityksessä, ylipäätänsä lukemaan ja rakastamaan tarinoita vielä senkin jälkeen, kun Nalle Puh tuntuu liian kesyltä ja tarinoiden taika uhkaa jäädän taka-alalle.
Eliittiä on kritisoitu siitä, että America vie huomion soutamisella ja ennen kaikkea huopaamisella Maxonin ja Aspenin väliä - samalla kun muut hahmot jäävät vähän pliisuiksi. Nämä huomiot ovat aivan totta, mutta veikkaisin, että ne ovat erityisen harkittuja päätöksiä, mikäli nyt yhtään jenkkiläistä mindsettiä ymmärrän. Eliitti on selkeästi jatko-osa ja se ei ehkä ole yhtä tapahtumarikas kuin edeltäjänsä, mutta näen sen olevan tärkeä osa kokonaisuutta.
Tässä osassa Maxonista kuoriutuu pala kerrallaan täydellisyyden alta roolinsa omaksunut epätäydellinen ja alistunut poika, America pohtii ystävyyttä ja lojaaliutta samalla, kun lukijalle teroitetaan, ettei prinsessana olo ja myöhemmin kruunu, ole vain pelkkää pukuloistoa, se on elämäntapa, jota America ei vielä osaa johtuen erinäisistä tempaisuistaan. American tempaisut tekevät hänestä sankarittaren lukijan silmissä, kun kukaan muu ei uskalla ottaa härkää sarvista. Tällä halutaan opettaa lukijoille, että rohkeus on hyve, johon harva uskaltaa, mutta jota kaikki muut kunnioittavat.
USA:ssa lukeminen otetaan hieman eri tavalla kuin täällä Suomessa, ja siitä olikin hieno teksti Imagen blogissa. Olen käynyt peruskouluni Suomessa englanninkielikylpyluokalla ja meillä opetettiin mukaillen Brittien ja USA:n tapoja ja tunnistin opettajiemme rohkaisun tästä tekstistä. Valinta ja Eliitti sopisivat tällaiseen käsittelyyn hyvin, helppolukuisuuden ja erilaisten opetuksellisten vivahteiden vuoksi.
Tällä yritän sanoa, että Eliitti on kirjoitettu ihan erilaiseen kulttuuriin kuin täällä Suomessa on totuttu. Me etsimme virheet ja teilaamme mielellämme, mutta emme ehkä pysähdy ja opeta lapsiamme keskustelemaan kirjasta ja löytämään kaikesta jotakin hyvää. Helposti laitamme lapset kirjoittamaan "tykkäsitkö vai et, ja miksi", mutta ei katsomaan kirjoja kasvutarinana. Minun opettajiemme tyyli opettaa kirjallisuutta toi minulle sen, että jokaisessa kirjassa oli jotain hyviä kuvakulmia, mikäli asenne ei ole teilaava alusta lähtien.
Kuten sanottu, Eliitti on pedagogisesti kaunis teos, vaikkakin 27-vuotiaana oli toisinaan puuduttavaa lukea American jahkailusta. Mutta minä olenkin Americaa 10 -vuotta vanhempi, eri elämäntilanteessa ja olen unohtanut tuon stressaavan "entäs jos mun elämä menee pilalle valitsemalla nyt väärin!?!" -jahkailuvaiheen. 12-14 -vuotiaalle Eliitti saattaa olla opetus siitä, että on ok, jos ei heti tiedä mitä haluaa.
Eliitti sopii erittäin hyvin sellaisellekin nuorelle, joka ei ole ns lukutoukka, sillä lauseet ovat suhteellisen lyhyitä ja suomennos on hyvää. (Vertasin netistä löytämääni englanninkielistä näytettä suomennokseen.) Mikäli olisin äiti ja aihe olisi lapseni tyylinen, yrittäisin tällä saada lapseni lukemaan.
Olen päättänyt lukea jokaisen sarjassa ilmestyvän osan ja jäänkin odottelemaan, mitä kolmonen tuo tullessaan. Ainoasta olikin pieni lukumaistiainen Eliitin loputtua viimeisillä sivuilla ja olisi tehnyt mieli jatkaa. Kiitos kustantajalle teaseristä. <3
-Tiina
Ps. Tästä hyvä lahjaidea pukinkonttiin nuoremmalle lukutoukalle: Valinta ja Eliitti, ei varmasti tule tylsää nuorelle. <3
Kirjailija: Kiera Cass
Kustantaja: Pen & Paper
Kenelle: (Valinnasta pitäneelle) 12-14 -vuotiaalle nuorelle, jolle unelmienpoikamies ja kolmiodraama yhdistettynä tuhkimon tanssiaisiin ja pukuloistoon kolahtaa.
Arvostelukappale, lämmin kiitos kustantajalle <3
Eliitti on toinen osa Valinnalle, ja sarjaan kuuluukin yhtensä viisi kirjaa ja muutama novelli (kurkkaa Valinnan postaus täältä). Tämä maailmalla nuoret viehättänyt sarja saa jatko-osan nyt myös suomeksi. Mainittakoon, että sarja on myyty lähes 40 maahan ja siitä on suunnitteilla elokuva, sillä oikeudet on myyty Warner Bothersille. Vaikka fantasia onkin nuorista viihdyttävää, se ei ole ihan jokaisen juttu ja siksi tämä dystooppinen prinsessamekko-unelma onkin hyvä vaihtoehto sellaiselle, jolle fantasia ei kolahda. On tärkeää, että vaihtoehtoja löytyy myös Young Adult-genrestä.
Olen miettinyt paljon miten käsittelisin Eliittiä, sillä minulla alkoi eräänlainen aavistus risteillä mielessäni jo Valinnan kohdalla. Sen vuoksi otin kirjaan etäisyyttä ennen tämän kirjoittamista, koska halusin olla varma siitä, mitä sanon. Nimittäin Eliitti on hieno ja kaunis kirja, sen ainoa vika on, että se on perinteisempi nuoren tytön sankaritartarina, jossa päähenkilö on kaikella tavalla erityinen muihin verrattuna. Me suomalaiset olemme ehkä vähän enemmän tosikompia, kuin jenkkilässä, jossa idealistinen sankaritar on kaikilla tavoin erityinen, mutta hän kieltäytyy uskomasta sitä itse. Googlasin aihetta, ja minua suretti, kun huomasin, että aavistukseni oli osunut oikeaan. Haluaisin siis painottaa, että Eliitin tarkoitus ei ole hurmata päälle kaksikymppistä kirjabloggaria tai lähes kolmekymppistä, kuten minä itse. Eliitin tehtävä on saada teini-iän kynnyksellä olevat tytöt unelmoimaan tanssiaisista ja pitämään heidät jännityksessä, ylipäätänsä lukemaan ja rakastamaan tarinoita vielä senkin jälkeen, kun Nalle Puh tuntuu liian kesyltä ja tarinoiden taika uhkaa jäädän taka-alalle.
Eliittiä on kritisoitu siitä, että America vie huomion soutamisella ja ennen kaikkea huopaamisella Maxonin ja Aspenin väliä - samalla kun muut hahmot jäävät vähän pliisuiksi. Nämä huomiot ovat aivan totta, mutta veikkaisin, että ne ovat erityisen harkittuja päätöksiä, mikäli nyt yhtään jenkkiläistä mindsettiä ymmärrän. Eliitti on selkeästi jatko-osa ja se ei ehkä ole yhtä tapahtumarikas kuin edeltäjänsä, mutta näen sen olevan tärkeä osa kokonaisuutta.
Tässä osassa Maxonista kuoriutuu pala kerrallaan täydellisyyden alta roolinsa omaksunut epätäydellinen ja alistunut poika, America pohtii ystävyyttä ja lojaaliutta samalla, kun lukijalle teroitetaan, ettei prinsessana olo ja myöhemmin kruunu, ole vain pelkkää pukuloistoa, se on elämäntapa, jota America ei vielä osaa johtuen erinäisistä tempaisuistaan. American tempaisut tekevät hänestä sankarittaren lukijan silmissä, kun kukaan muu ei uskalla ottaa härkää sarvista. Tällä halutaan opettaa lukijoille, että rohkeus on hyve, johon harva uskaltaa, mutta jota kaikki muut kunnioittavat.
 |
| Valinta-kirjasarjalle on myös oma värityskirja. Mä haluun! |
USA:ssa lukeminen otetaan hieman eri tavalla kuin täällä Suomessa, ja siitä olikin hieno teksti Imagen blogissa. Olen käynyt peruskouluni Suomessa englanninkielikylpyluokalla ja meillä opetettiin mukaillen Brittien ja USA:n tapoja ja tunnistin opettajiemme rohkaisun tästä tekstistä. Valinta ja Eliitti sopisivat tällaiseen käsittelyyn hyvin, helppolukuisuuden ja erilaisten opetuksellisten vivahteiden vuoksi.
Tällä yritän sanoa, että Eliitti on kirjoitettu ihan erilaiseen kulttuuriin kuin täällä Suomessa on totuttu. Me etsimme virheet ja teilaamme mielellämme, mutta emme ehkä pysähdy ja opeta lapsiamme keskustelemaan kirjasta ja löytämään kaikesta jotakin hyvää. Helposti laitamme lapset kirjoittamaan "tykkäsitkö vai et, ja miksi", mutta ei katsomaan kirjoja kasvutarinana. Minun opettajiemme tyyli opettaa kirjallisuutta toi minulle sen, että jokaisessa kirjassa oli jotain hyviä kuvakulmia, mikäli asenne ei ole teilaava alusta lähtien.
Kuten sanottu, Eliitti on pedagogisesti kaunis teos, vaikkakin 27-vuotiaana oli toisinaan puuduttavaa lukea American jahkailusta. Mutta minä olenkin Americaa 10 -vuotta vanhempi, eri elämäntilanteessa ja olen unohtanut tuon stressaavan "entäs jos mun elämä menee pilalle valitsemalla nyt väärin!?!" -jahkailuvaiheen. 12-14 -vuotiaalle Eliitti saattaa olla opetus siitä, että on ok, jos ei heti tiedä mitä haluaa.
Eliitti sopii erittäin hyvin sellaisellekin nuorelle, joka ei ole ns lukutoukka, sillä lauseet ovat suhteellisen lyhyitä ja suomennos on hyvää. (Vertasin netistä löytämääni englanninkielistä näytettä suomennokseen.) Mikäli olisin äiti ja aihe olisi lapseni tyylinen, yrittäisin tällä saada lapseni lukemaan.
Olen päättänyt lukea jokaisen sarjassa ilmestyvän osan ja jäänkin odottelemaan, mitä kolmonen tuo tullessaan. Ainoasta olikin pieni lukumaistiainen Eliitin loputtua viimeisillä sivuilla ja olisi tehnyt mieli jatkaa. Kiitos kustantajalle teaseristä. <3
-Tiina
Ps. Tästä hyvä lahjaidea pukinkonttiin nuoremmalle lukutoukalle: Valinta ja Eliitti, ei varmasti tule tylsää nuorelle. <3
tiistai 8. marraskuuta 2016
Kirjamessut 2016 videona
(Vinkki! Jos oot puhelimella tms; video on postauksen lopussa ja linkki Youtubeen myös.)
Mulla on ilo ja kunnia esitellä teille mun ihanat haastateltavat ja messuhumu. Tapasin messujen aikana monia ihania ihmisiä, ja olen iloinen, että edes murto-osan kanssa heistä muistin heilua kameran kanssa. Kamera keikkui olallani koko tapahtuman ajan, mutten muistanut sitä kovinkaan usein sieltä ulkoiluttaa. Voi niitä kuvia ja videoita, jotka jäivät ottamatta, koska ei muistanut!
Tällä videolla kaikki haastattelut ovat tapahtuneet hyvin spontaanisti ja yhdellä otolla. Kaunis kiitos vierailleni. <3
Haastateltavana mulla on (spontaanisti kysyttynä): Katja Kettu, Pauline Von Dahl, Kristina Forström (Bazar), Siri Kolu, Kirsin Kirjanurkka, Kujerruksia (Linnea), Matkalla Mikä-Mikä-Maahan (Anna), Elina Salminen.
Kuvausassarina Annan haastiksessa toimi Read & Survive.
Vielä kerran lämmin kiitos. You all Rock! <3
Mulla on ilo ja kunnia esitellä teille mun ihanat haastateltavat ja messuhumu. Tapasin messujen aikana monia ihania ihmisiä, ja olen iloinen, että edes murto-osan kanssa heistä muistin heilua kameran kanssa. Kamera keikkui olallani koko tapahtuman ajan, mutten muistanut sitä kovinkaan usein sieltä ulkoiluttaa. Voi niitä kuvia ja videoita, jotka jäivät ottamatta, koska ei muistanut!
Tällä videolla kaikki haastattelut ovat tapahtuneet hyvin spontaanisti ja yhdellä otolla. Kaunis kiitos vierailleni. <3
Haastateltavana mulla on (spontaanisti kysyttynä): Katja Kettu, Pauline Von Dahl, Kristina Forström (Bazar), Siri Kolu, Kirsin Kirjanurkka, Kujerruksia (Linnea), Matkalla Mikä-Mikä-Maahan (Anna), Elina Salminen.
Kuvausassarina Annan haastiksessa toimi Read & Survive.
Vielä kerran lämmin kiitos. You all Rock! <3
ARVONTA
Kun katson omaa performanssiani tässä videossa näen menneiden vuosien Putous -hahmon, Ymmin: "Joo, joo, joo", "Aaivan, aaaivan". Opin monia juttuja tän kautta, esim sen, että mua jännittää ihan valtavasti kuvata ihmisten ympäröimänä, messuilla ääninauhuri olis MUST, haastateltavan juttuihin ei pidä eläytyä, ja jos pelkäät, ettei ääni kuulu, joku kävelee päin tai unohdit mitä olit kysymässä seuraavaksi, SE MUUTEN VARMANA NÄKYY!
Kaikki me mokataan. Toiset omalla naamallaan julkisesti, toiset omassa pienessä piirissä. Ja siksi minä painan enteriä, vaikka perfektionismin henki huutaa korvassani "ÄLÄ TEE SITÄ!"
Ole kuulolla videon ajan! Merkkaa itsellesi muistiin, mikä oli kaikkein rasittavin täytesana, jota käytin, kommentoi youtubeen ja olet mukana arvonnassa. Vastausaikaa on pe 11.11.2016 klo 23.59 asti. Linkki kanavalleni: https://www.youtube.com/watch?v=a8U59JA5hLQ
Ole kuulolla videon ajan! Merkkaa itsellesi muistiin, mikä oli kaikkein rasittavin täytesana, jota käytin, kommentoi youtubeen ja olet mukana arvonnassa. Vastausaikaa on pe 11.11.2016 klo 23.59 asti. Linkki kanavalleni: https://www.youtube.com/watch?v=a8U59JA5hLQ
Klikkaa yllä olevaa linkkiä, jotta pääset Youtubeen, ja näät videon isompana. Mun ymmiydestäni huolimatta, toivon, että messuhumu välittyy myös sinne teille! Mun haastateltavat ainakin oli ihan mahtavia! <3
lauantai 5. marraskuuta 2016
Sisarla
Teos: Sisarla
Kirjailija: Salla Simukka
Kuvittaja: Saku Heinänen
Kustantaja: Tammi
Kenelle: Kaikille seikkailuista kiinnostuneille lapsille, erityisesti alakoululaisille, jotka pitävät kuvitetuista kirjoista ja lukemisesta. Lasten ja nuorten vanhemmille, jotka haluavat pystyä keskustelemaan lastensa kanssa kirjallisuudesta ja niille, jotka eivät ole vieläkään hyväksyneet sitä tosiasiaa, että ovat aikuistuneet. <3
Sain kirjan: Saara Tiuraniemeltä, Tammi, kirjamessuilla. Lämmin kiitos, se oli niin valtavan ihana yllätys, että olen vieläkin häkeltynyt <3
Simukka kertoi Helsingin kirjamessuilla, että tämä kirja on kunnianosoitus sille 9-vuotiaalle Sallalle, joka rakasti Astrid Lingreniä ja Narniaa sekä kirjoitti fantasiatarinoita. Kaikella ystävyydellä, sen huomaa, että tämä kirja on kirjoittajalleen rakas, ja myös kunnioitus esikuviin välittyy.
Sisarlan kolme ensimmäistä osaa keskittyvät ensimmäiseen seikkailuun Sisarlassa. Tämän jälkeen palataan nykyisyyteen, ja vastoinkäymisen jälkeen palataan Sisarlaan. Tämä rakenne takasi sen, ettei tarina jäänyt liian töpöksi, ja siitä muodostui hyvä kokonaisuus.
Päähenkilö Aliisa tipahtaa lumen läpi Sisarlaan ja tutustuu Salamaisuuksien puutarhassa Meriin ja heistä tulee oitis toinen toistensa parhaat ystävät. Sisarla on kaunis tarina ystävyydestä, anteeksiannosta, satumaisesta puutarhasta, vauhdikkaasta seikkailusta ja siinä on häivähdys sitä, että ilmaston muutoksen jälkeenkin on toivoa tulevasta. (En tiedä oliko jälkimmäinen vain minun tulkintaani, vai oliko Simukka näin tarkoittanutkin.)
Palataanpa siihen ystävyyteen: Sisarla on kuin ylistyslaulu kahdelle erilaiselle ystävyydelle. Sellaiselle, joka tapahtuu silmänräpäyksessä ja ymmärtää toista, sekä ystävyydelle, mikä kestää yli vuosikymmenten eron.
Kuvittaja: Saku Heinänen
Kustantaja: Tammi
Kenelle: Kaikille seikkailuista kiinnostuneille lapsille, erityisesti alakoululaisille, jotka pitävät kuvitetuista kirjoista ja lukemisesta. Lasten ja nuorten vanhemmille, jotka haluavat pystyä keskustelemaan lastensa kanssa kirjallisuudesta ja niille, jotka eivät ole vieläkään hyväksyneet sitä tosiasiaa, että ovat aikuistuneet. <3
Sain kirjan: Saara Tiuraniemeltä, Tammi, kirjamessuilla. Lämmin kiitos, se oli niin valtavan ihana yllätys, että olen vieläkin häkeltynyt <3
Simukka kertoi Helsingin kirjamessuilla, että tämä kirja on kunnianosoitus sille 9-vuotiaalle Sallalle, joka rakasti Astrid Lingreniä ja Narniaa sekä kirjoitti fantasiatarinoita. Kaikella ystävyydellä, sen huomaa, että tämä kirja on kirjoittajalleen rakas, ja myös kunnioitus esikuviin välittyy.
Sisarlan kolme ensimmäistä osaa keskittyvät ensimmäiseen seikkailuun Sisarlassa. Tämän jälkeen palataan nykyisyyteen, ja vastoinkäymisen jälkeen palataan Sisarlaan. Tämä rakenne takasi sen, ettei tarina jäänyt liian töpöksi, ja siitä muodostui hyvä kokonaisuus.
Päähenkilö Aliisa tipahtaa lumen läpi Sisarlaan ja tutustuu Salamaisuuksien puutarhassa Meriin ja heistä tulee oitis toinen toistensa parhaat ystävät. Sisarla on kaunis tarina ystävyydestä, anteeksiannosta, satumaisesta puutarhasta, vauhdikkaasta seikkailusta ja siinä on häivähdys sitä, että ilmaston muutoksen jälkeenkin on toivoa tulevasta. (En tiedä oliko jälkimmäinen vain minun tulkintaani, vai oliko Simukka näin tarkoittanutkin.)Palataanpa siihen ystävyyteen: Sisarla on kuin ylistyslaulu kahdelle erilaiselle ystävyydelle. Sellaiselle, joka tapahtuu silmänräpäyksessä ja ymmärtää toista, sekä ystävyydelle, mikä kestää yli vuosikymmenten eron.
Sisarlassa on onnistuttu sisällyttämään monet kouluikäiselle lapselle kirjoitetulle kirjalle ominaiset piirteet. Esimerkiksi kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaalle lukijalle 11-vuotiaat Aliisa ja Meri ovat oikein oivallisia päähenkilöitä. He ovat oikeudentuntoisia ja välittäviä. He ovat lapsen silmissä "tarpeeksi vanhoja itsenäiseen seikkailuun", ja silti he ovat tarpeeksi samanikäisiä, ollakseen pienemmälle lukijalle samaistuttavia. Sen lisäksi ihastuttava Poelloe -pöllö on hauska, kaikkitietäväinen hahmo, sellainen, mikä jokaisessa seikkailussa tarvitaan. Kirja on jännittävä seikkailu olematta liian pelottava. Herkempikin lapsi pystyy äidin tai isän kainalossa lukemaan satua.
Pssst... Sisarla on äärettömän veikeä kuvitukseltaan ja se suorastaan huutaa: "Väritä minut!" Epäilen, etten pysty vastustamaan tätä huutoa enää kovin kauaa... *vilkuilee värikynien puoleen*
Tarinassa on monia hauskoja elementtejä, joista yksi on kuvitus. Lisäksi Poelloen kofeiiniriippuvuus, yhteneväisyyksiä muihin tarinoihin ja sudenolennot. Kirjassa sudenolennot ovat merkittävässä roolissa ja vaikka ne ovatkin ystävällisiä, niiden oikeaa luonnetta ei ole kadotettu. Sallan sanavalinnat sopivat mielestäni tarinaan hyvin, esim yököttävä (kun puhutaan merihirviöstä) ja Salamaisuuksien puutarha avautuvat lapselle oikealla tavalla.
Kuten varmaan osasitte jo arvata, Sisarla on mielestäni onnistunut kokonaisuus, eikä sitä turhaan ole julkaistu myös ulkomaillakin. Suosittelen lämpimästi tutustumista. <3
Ps. kurkkaa s. 138-139 löytääksesi jotain tuttua.. ;) Kannattaa ottaa lapset mukaan ja kysellä, mitä tuttua kuvassa näkyy. <3
Pssst... Sisarla on äärettömän veikeä kuvitukseltaan ja se suorastaan huutaa: "Väritä minut!" Epäilen, etten pysty vastustamaan tätä huutoa enää kovin kauaa... *vilkuilee värikynien puoleen*
Tarinassa on monia hauskoja elementtejä, joista yksi on kuvitus. Lisäksi Poelloen kofeiiniriippuvuus, yhteneväisyyksiä muihin tarinoihin ja sudenolennot. Kirjassa sudenolennot ovat merkittävässä roolissa ja vaikka ne ovatkin ystävällisiä, niiden oikeaa luonnetta ei ole kadotettu. Sallan sanavalinnat sopivat mielestäni tarinaan hyvin, esim yököttävä (kun puhutaan merihirviöstä) ja Salamaisuuksien puutarha avautuvat lapselle oikealla tavalla.
Kuten varmaan osasitte jo arvata, Sisarla on mielestäni onnistunut kokonaisuus, eikä sitä turhaan ole julkaistu myös ulkomaillakin. Suosittelen lämpimästi tutustumista. <3
Ps. kurkkaa s. 138-139 löytääksesi jotain tuttua.. ;) Kannattaa ottaa lapset mukaan ja kysellä, mitä tuttua kuvassa näkyy. <3
Kirjamessut 2016 Sunnuntai
Kuten torstain postauksessa lupailin, olen tekemässä videota kirjamessuista. Se on edelleen työn alla, koska töidenteko, salitreenit, kaupassakäynnit jne. vievät ajatukseni muualle. Video ilmestynee viimeistään ensiviikolla? I hope!
Sunnuntaina messuväsymys alkoi jo hippasen painaa, joten osallistuin vain muutamiin tilaisuuksiin. Onneksi olimme mieheni kanssa menosa samaan suuntaan, joten pääsin autokyydillä messuille. :) Jei! :) Mua harmittaa ihan huolella, kun jo kolme viikkoa sitten olin päättänyt meneväni kuuntelemaan Salla Simukkaa, mutta minä typerys unohdin ottaa blogiini kuvan tilaisuudesta! Ärrgh! Sen sijaan sain Tammen kustantajalta Saara Tiuraniemeltä Simukan uutuuskirjan Sisarlan ja siihen Sallalta signeerauksen. Lämmin kiitos molemmille! <3 (P.S. Luin sen jo. Se oli hieno! Tykkäsin ihan täpöllä! Mutta siitä lisää arviointipostauksessa.)
Kirjakahvilan lavalla oli tarkastelussa kaksi Kiina-aiheista kirjaa. Entisenä reippaan 20 op kiinan kieltä lukeneena olin tietenkin kärppänä paikalla. (Okei, okei, mä myöhästyin vähän, koska Simukan osuus järkättiin Ainossa ja jouduin juoksemaan ihmismassojen läpi Kirjakahvilaan.. Haittaaks se?) Olen lukenut Atenalta aikaisemmin ilmestyneen Kiinan kadotetut tyttäret, jonka on kirjoittanut Xinran ja se oli kaikessa karuudessaan I-H-A-N-A. Nyt olen vakaasti päättänyt lukevani sekä Mari Mannisen Yhden lapsen kansa (Atena) ja Enemmän kuin puoli taivasta (Art House), jonka ovat toimittaneet Tiina Airaksinen, Elina Sinkkonen ja Minna Valjakka.
Sunnuntaina kannoin kyllä kameraa ahkerasti mukana, mutta väsymys alkoi jo painaa niin kovasti, etten enää muistanut ottaa kuvia, joten yllä räpsäisemäni kuva juuri ennen messuilta poistumistani. (Noi messukeskuksen portaat on ihan huikee paikka ottaa kuvii!) Alla on kuvaa messukeskuksen Pressitilasta, jonne minulla on kulku bloggaripassillani. Messujen aikana oli ihan älyttömän hyvä päästä vaihteeksi istumaan vähän hiljaisempaan tilaan. Varsinkin, kun to, pe ja la olin messuilla aamusta iltaan. Ohjelma oli kultaa, ja pressityötilat hopeaa. <3 Lämmin kiitos järjestäjille ihanista messuista ja minulle pressipassin myöntämisestä. <3
Tutustu muihin messupäivien postauksiin täältä: Torstai, Perjantai ja Lauantai.
 |
| Kirjakahvilan lavan takana kulki paneeli, jossa oli mielestäni hauska idea. |
Sunnuntaina messuväsymys alkoi jo hippasen painaa, joten osallistuin vain muutamiin tilaisuuksiin. Onneksi olimme mieheni kanssa menosa samaan suuntaan, joten pääsin autokyydillä messuille. :) Jei! :) Mua harmittaa ihan huolella, kun jo kolme viikkoa sitten olin päättänyt meneväni kuuntelemaan Salla Simukkaa, mutta minä typerys unohdin ottaa blogiini kuvan tilaisuudesta! Ärrgh! Sen sijaan sain Tammen kustantajalta Saara Tiuraniemeltä Simukan uutuuskirjan Sisarlan ja siihen Sallalta signeerauksen. Lämmin kiitos molemmille! <3 (P.S. Luin sen jo. Se oli hieno! Tykkäsin ihan täpöllä! Mutta siitä lisää arviointipostauksessa.)
Kirjakahvilan lavalla oli tarkastelussa kaksi Kiina-aiheista kirjaa. Entisenä reippaan 20 op kiinan kieltä lukeneena olin tietenkin kärppänä paikalla. (Okei, okei, mä myöhästyin vähän, koska Simukan osuus järkättiin Ainossa ja jouduin juoksemaan ihmismassojen läpi Kirjakahvilaan.. Haittaaks se?) Olen lukenut Atenalta aikaisemmin ilmestyneen Kiinan kadotetut tyttäret, jonka on kirjoittanut Xinran ja se oli kaikessa karuudessaan I-H-A-N-A. Nyt olen vakaasti päättänyt lukevani sekä Mari Mannisen Yhden lapsen kansa (Atena) ja Enemmän kuin puoli taivasta (Art House), jonka ovat toimittaneet Tiina Airaksinen, Elina Sinkkonen ja Minna Valjakka.
Sunnuntaina kannoin kyllä kameraa ahkerasti mukana, mutta väsymys alkoi jo painaa niin kovasti, etten enää muistanut ottaa kuvia, joten yllä räpsäisemäni kuva juuri ennen messuilta poistumistani. (Noi messukeskuksen portaat on ihan huikee paikka ottaa kuvii!) Alla on kuvaa messukeskuksen Pressitilasta, jonne minulla on kulku bloggaripassillani. Messujen aikana oli ihan älyttömän hyvä päästä vaihteeksi istumaan vähän hiljaisempaan tilaan. Varsinkin, kun to, pe ja la olin messuilla aamusta iltaan. Ohjelma oli kultaa, ja pressityötilat hopeaa. <3 Lämmin kiitos järjestäjille ihanista messuista ja minulle pressipassin myöntämisestä. <3
Tutustu muihin messupäivien postauksiin täältä: Torstai, Perjantai ja Lauantai.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)