Teos: Valinta
Kirjailija: Kiera Cass
Kustantaja: Pen & Paper
Kenelle: Yläaste-lukioikäiselle, joka kaipaa vaihtelua vamppyyrikirjoista
Arvosanani: 8 (johtuu ihan selkeästi iästäni)
Sain kirjan arvistelukappaleena kustantajalta. Sydämellinen kiitos. <3
Olen kirjoissa siirtynyt ns "oikeaan ja raskaaseen proosaan", mutta kurkistus Young Adult (Nuoret Aikuiset) kategoriaan oli ihanan virkistävää. Ensinnäkin siellä ei kirota, toisekseen kaikki on suhteellisen kevyttä (myös jännittävät multihuipentumat ovat melko easyjä, eli sydän ei hyppää jännityksen vuoksi rinnasta) ja kolmanneksi kerronta on suoraviivaista, eikä se yritä olla mitään erityistä taiteellisuuden tajunnan tuolla puolen tai turhia kikkailuja. Pidän näitä kaikkia ominaisuuksia siis hyvänä. Liian raskaiden (ja kesken jääneiden) kirjojen jälkeen on oikeasti mukavaa nauttia vain lukemisesta.
Mua harmitti, ettei tätä ollut mun nuoruudessa. Olisin varmasti tykännyt. Muistan vieläkin, miten koin itseni väliinputoajaksi kun heppakirjat alkoivat jäädä taakse, mutta ns. aikuisten proosa ei vielä tuntunut omalta. Tämä olisi ollut minulle omint silloin. Minusta me suomalaiset olemme aika vaativia lukijoita, jotka nautimme raskaista teoksista ja kirjailija ei saa päästää lukijaansa helpolla. Eli aika paljon päinvastaisia, kuin mitä jenkkiläisellä lukijakunta on. JA vaikka jenkkiläinen YA ei välttämättä tuo hirveästi ylimääräistä jännitystä elämään, luin Kiera Cassin Valinnan yhdeltä istumalta. Kirjaimellisesti.. En noussut en hakemaan vettä, vaikka janotti, vaan yön pimeinä tunteina luin kirjan nonstoppina loppuun, kirja ei päästänyt irti.
Tämä sarja on erittäin tervetullut tuulahdus keveyttä, nuoruutta, viattomuutta ja prinsessakermakakkumaista pikku kapinointia. Kyllä, meidän sankarittaremme on 17-vuotias kuvankaunis sisupussi. Tämän prinsessaunelman päähenkilönä nähdään ihan tavallinen tyttö, joka päätyy vasten tahtoen kilpailemaan 34:n muun kuvankauniin tytön kanssa Prinssi Maxonin sydämestä.
Valinnan päähenkilö America Singer on kertojaäänenä ja suorastaan rakastin Cassin tapaa kirjoittaa American puheen jälkeen lainausmerkkien ulkopuolelle American täydentävät ajatukset. Pieni punapäämme on pippurinen tyttö, joka toisinaan tajuaa pitää ajatuksensa omina tietoinaan, onneksi.
Tarinamme sijoittuu tulevaisuuteen, jossa USA:ta ei enää ole. Kiina ja Venäjä ovat valloittaneet USA:n, mutta sittemmin itsenäistyttyä, perustettiin Illéa, ilmeisesti 35 osavaltiontapaista käsittävä alueen kuningaskunta. Yhteiskuntaan tuo särmää se, että kahdeksanportaisen kastijärjestelmän lisäksi valtiolla on holhoavia lakeja, kuten siveyslaki ja pimeällä ulkonaliikkumiskielto. Jokainen kruununperillinen (prinssi) naitetaan jollekin Illéan omista tytöistä, ja niinpä Prinssi Maxon etsii nyt morsianta unelmien poikamiestyyppisen kilpailun muodossa, ja pahaksi onnekseen myös America tulee valituksi kisaan, ehkä valtakunnan ainoana tyttönä, joka ei halua kisaan.
Cass on onnistunut tuomaan yläasteen jännitteet hyvin elävästi. It was high school all over again! Se nuoruuden palo ja into, kun luulee tuntevansa itsensä, mutta seuraavassa hetkessä ei tiedä yhtään mitään ja sitten kriiseillään, koska nyt heti on pakko tietää kaikki seuraavan 20 vuoden tunteet, ajatukset ja tapahtumat. UUH! Elin nuoruuteni kriiseilyn tulevaisuudestani uudestaan.
Ollessani 13-16-vuotias, olisin varmasti pitänyt Valintaa tajunnanräjäyttävänä kokemuksena, sillä näin Americassa samaa ehdottomuutta kuin itsessäni silloin, ja kuka teini-ikäinen tyttömäinen tyttö nyt ei pitäisi Prinssille Prinsessa -sadusta? Cass on rakentanut American päättäväiseksi, älykkääksi (toisinaan ehkä jopa vähän liiankin, America nimittäin päätyy myös vähän ohjaamaan Prinssi Maxonin ajatuksia maan johtamisen suhteen, ottaen huomioon heidän ikänsä), mutta onneksi myös virheitäkin tekeväksi (liian täydelinen ei ole aito), hyväntahtoiseksi ja ystävälliseksi nuoreksi naiseksi, johon on yhdistetty tyhmänrohkeaa ja aitoa ihailtavaa rohkeutta.
Hienosta suorituksesta huolimatta, Cass ei mielestäni kuitenkaan onnistunut tuomaan kuvan kauniille Americalle mairittelevaa ominaisuutta, kun tämä kieltää kaikia kutsumasta itseään kauniiksi. Sen sijaan, että tällä olisi saanut tyylipisteitä nöyryydestä, joudun valitsemaan joko huonon itsetunnon tai hienoisen ylpeyden välillä. Ylpeydellä tarkoitan sitä, että America on selvästi päättänyt ettei ole kaunis ja tavallaan ylpeä siitä, että on tavis. Toisaalta, ehkä America on niin epävarma itsestään, että itsepuolustukseksi onkin niin ulospäinsuuntautunut ja rohkea. (Tälllainen syväanalyysi Americasta vaatii myös jatko-osien luvun, jotta voi päästä selvyyteen, onko Cassille tapahtunut huolittelematon kömmähdys vai onko se tarkoituksella kirjoitettua.) Lisäksi minua vähän häiritsi Aspenissa ja Prinssi Maxonissa se, että tietyissä kohdissa tuntui siltä, kuin he olisivat olleet kaksikymppisen kropassa kolmekymppisen kyspsyydellä. Ja Prinssi Maxson antaa Americalle anteeksi aivan liian helposti, tarinasta olisi tullut jännittävämpi, vähän lisäämällä draamaa tähän.
Sydämeni veivät auttamattomasti American kamarineidot. Voi, että minä rakastin heitä! <3 Varsinkin Lucy oli onnistunut hahmo. Voin vain kuvitella, miten innoissaan hän töiden lomassa sopertaa muille tytöille tavanneensa prinssin, samalla kun loistaa kuin 200 watin lamppu ja kuinka kamarineidot keskenään supattavat tehdäkseen varmasti kaikkensa, jotta heidän suosikkinsa ei varmasti puvustuksen vuoksi tipahda kisasta. (Näitä kohtauksia ei ole kirjassa, mutta näen ne sieluni silmin.) Mitä kullanmuruja he ovatkaan! Toivottavasti Cass ei unohda heitä seuraavissa osissa! (Muuten minen ala!)
Minä pidin kirjasta, mutta voi kuinka paljon olisinkaan halunnut rakastaa sitä, luulen että olen vain vähän liian vanha. Kuten sanottu 13-vuotias Pikku olisi kyllä varmasti rakastanut tätä ja hihkunut ilosta kolme viikkoa nukkumatta lainkaan, koska unelmoi vain kirjan tapahtumista ja jatko-osista, joiden odottaminen olisi elämää suurempi katastrofi. Pluspisteitä annan myös The Selection -sarjan kansista, ne ovat niin kauniit, etten epäile hetkeäkään, etteikö sarja tule pääsemään kirjahyllyssäni paraatipaikalle, sitten kun sarja on kokonaan suomennettu.
Omassa viattomuudessaan Valinta on niin vastustamaton, etten millään malta odottaa jatko-osaa. Samalla toivon hartaasti, että tekeillä olevasta elokuvasarjasta tulisi hyvä. Haluan ehdottomasti lukea sarjan muutkin osat, sillä tarina on kirjoitettu erittäin kauniiksi, ja eihän nyt pukuloistoa ja eleganssia voi koskaan olla liikaa:
Kerran elämässään pikkuprinsessa, aina pikkuprinsessa. <3
-Pikku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti