Myynnit kertovat kaiken, vai kertovatko?

Eilen päädyin pohtimaan seuraavanlaisia, täysin hypoteettisia oletusleikkejä. Mitäs sä oot mieltä?

Oletusleikki 1
Oletetaan, että kirja X myy maailmanlaajuisesti 4,2 miljoonaa kpl.
Oletetaan, että 3 miljoonaa ei pitänyt kirjasta X.
Onko kirja X automaattisesti huono kirja?

Valtaosa ei siis pitänyt kirjasta, mutta sivutammeko me sen, että 1,2 miljoonaa kirjan ostanutta kuitenkin piti kirjasta?

 Tarkoittaako esim. goodreadsin sivuilla alhaiset arvosanat tällaisilla lukumäärillä sitä, että ne ihmiset, jotka pitivät kirjasta joutuisivat häpeämään sitä, että tykkäävät siitä, mistä tykkäävät?



Oletusleikki 2
Oletetaan, että kirja Y myy maailmanlaajuisesti 4,2 miljoonaa kpl.
Oletetaan, että 3 miljoonaa pitää kirjasta Y.
Onko kirja Y automaattisesti menestysteos?

Kirja on siis ollut myyntitykki, eikä suotta. Siinä on selkeästi ollut mahtavia oivalluksia ja peruselementit ovat kohdallaan tai ainakin kirjailijan edelliset teokset ovat olleet sitä ja tältä odotetaan samaa. Tai ainakin kustantajan markkinointikampanja on ollut onnistunut. Eli tarkoittaako hyvä myynti aina sitä, että kirja on automaattisesti kaikkien mielestä huippuhyvä??

Toisaalta kirjailija lienee lukijakunnalle ennestään tuttu, mikä saattaa vaikuttaa ehkä yksittäiseen lukijaan siten, että tulee tunne: "mun pitää tykätä tästä, koska mun vaan pitää tykätä!!!!". Luoko se, että esim goodreadin sivuilla pääasiassa kaikki arvostelut ovat ylistäviä tekstejä jotenkin sivistymättömän leiman sellaisen otsaan, joka ei kirjasta pitänyt?



Oletusleikki 3
Oletetaan, että kirja Z myy Suomessa vähän. Hyvin vähän. Itseasiassa erittäin surullisen vähän.
Onko kirja Z automaattisesti huono?

Mitäpä jos kirja Z kuuluukin sellaiseen genreen, että se on valtaosalle suomalaisista lukijoista vähemmän tuutu, tuntematon tai muuten vain ei niin mediaseksikäs? Ehkä kirja ei kertonut sotavuosista, tai päähenkilö ei ole lievästi alkoholismiin taipuvainen keski-ikäinen mies, joka yritä selvittää itseään. Ehkä kirjailija ei ole tuttu, kustantaja ei ole päättänyt panostaa kirjan markkinointiin, koska siltä tulee tähtikirjailijan kirja samassa kuussa ulos tai jos jostain syystä lukijat vain eivät joulumyynnin keskellä huomaa kirjaa Z, muiden juuri tulleiden uutuuksien keskeltä?

Olisiko niin, että surullisen vähän myynyt kirja Z voisi sittenkin olla oikeasti hyvä kirja, ja ne, jotka eivät ole sitä vielä ostaneet, saattaisivat oikeasti rakastua teokseen, mikäli löytäisivät kirjan luo?




Onko kirja arvokas vain silloin, kun se on myynyt paljon ja kovaa huutava joukkio pitää kirjasta? Onko oikein kirjaa, kirjailijaa, kustantajaa tai yksittäistä lukijaa kohtaan, että sananvapauden nimissä asetutaan barrikaadeille huutamaan oman "ryhmän" mielipidettä ja katsotaan kumpaan leiriin kuuluu enemmän porukkaa tai kummasta lähtee isompi ääni? Entäs ne kirjat, joiden fanit ovat hiljaa? Eikös heidänkin mielipiteensä kirjasta ole yhtä arvokas kuin päällepäsmäröivien rähisijöiden? (Ai, ei?)

Minulle liiallinen pikkutarkkuus ja se, jos yhteen yksityiskohtaan jäädään liian pitkäksi aikaa, tuottaa allergisia reaktioita. Se ilmenee muun muassa veltostuvana kiinnostuksena, nykivänä verisuonena silmäkulmassa, mikä tietysti johtaa siihe, että silmäni alkaa pomppia sivuilla eteenpäin lukematta useia rivejä. Mutta jos yhdestä paidannapittamisesta ja sinä aikana käydystä päänsisäisetä keskustelusta, jossa mitetitään kauppalistaa ja sitä, miten lattia pitäis imuroida, saadaan neljä sivua pitkä, niin ei kiitos! Ei vaan ole mun juttu. Siitä huolimatta, kyseinen kirja saattaa olla jonkun toisen mielestä aivan tajunnanräjäyttävä teos, koska siinä kuvataan niin tarkasti ihmismieltä ja sitä, miten pikkutarkasti ihmiset miettii koti-askareita ennen kuin lähtevät arjen töihin. Mutta kumman ryhmä huutaa lujempaa? Kumman ryhmä on enemmän oikeassa? Vai onko kummatkin?

VAI olisiko niin, että jos kirja Y on myynyt 4,2 miljoonaa kappaletta, maailmanlaajuisesti taaskin,, niin kertooko se 4,2 miljoonaa meille oikeasti mitään? Mikä tekee kirjasta hyvän tai huonon? Olisiko meillä kaikilla lupa omaan mielipiteeseen? Lakattaisiinko pelkästään tuijottamaan myyntitilastoja ja kuunneltaisiin, mitä mieltä toinen on? Käytisiin niinkuin dialogia, jossa arvostetaan toisen päinvastaista mielipidettä, eikä yritettäisi käännyttää sitä. Että se toinen olisikin arvokas oman mielipiteensä kanssa, eikä vain kohde, jonka tyhmä mielipide tulee voittaa?

 Onko sillä nyt niin suurta väliä, jos hän ei pidä siitä teoksesta, jota itse rakastaa? Eikö erilaiset mielipiteet juuri kerro siitä, että maailmaan vielä mahtuu erilaisia kirjoja erilaisille lukijoille? Let´s embrase it!


-Pikku


ps. halusin tähän ottaa maailmanlaajuisen näkökulman ihan puhtaasti vain siitä syystä, että halusin leikkiä huimalla määrällä joko inhoa tai rakkautta. Tämä ei perustu mihinkään tiettyyn kirjaan ja numerot täysin keksittyjä kaikki.