Torstai Day 1#
Mä oon niiiiiin rajattoman iloinen, bloggaajien näkemisestä,
bloggaajien menestyksestä, kirjallisuus alasta ja kirjailijoiden menestyksestä!
J J Musta on ihanaa, että
saan omalla blogillani ja satunnaisilla videoillani jättää oman leimani ja olla
edistämässä kirja-alaa, niin kuin muutkin bloggaajat ja vloggaajat. J
Julkaisin Youtubessa kaksi lyhyttä kuulumiset -videota,
mutta mulla on työn alla niistä koontivideo (-videoja?). Oli ihan älyttömän
jännää! Vaikka huomaankin, että mun pitää vielä harjoitella tuota videolla
haastattelua, mut olkaa armollisia vielä. Tää videojuttu on mulle aika uus
kuitenkin, kun en oo niitä paljoo tehny.
Tässä hieman poimintoja tämän
päivän sessioista, joissa vierailin.
Avajaiset
Osallistuin kirjamessujen avajaisiin, joissa
avajaispuheenvuoron piti Jari Tervo. Tervon poliittinen kannanotto EU:n
kiusallisen nolosta tavasta ulkoistaa hädänalaisten auttaminen Turkille
koettiin sekä mielenkiintoisena että harmillisena. Tervolla oli asiaa. Hänellä
oli tilaisuus ja hän päätti käyttää puheensa alkupuolen ravistellakseen
suomalaisia. Mielenkiintoinen ja rohkea veto. Mutta voiko Tervolta odottaa
muuta? Jos Tervoa täytisi luonnehtia jotenkin, niin ehdottomasti painavan asian
totuudentorvi, joka haluaa edistää hyvää ja tekee sen hillitysti räväyttäen. Niin
kuin tänäänkin. Noh, kyllähän se Tervo mainitsikin, että kirjallisuus on oiva
tapa päästä toisten ihmisten nahkoihin ja kirjallisuus suurin empatian
mahdollistaja.
Lisäksi avajaisissa jaettiin Rakkaudesta kirjaan palkinto jo
16:ta kertaa, ja tänävuonna palkinto meni Kouluneuvos ja kirjailija Kirsti
Mäkiselle, palkinnon otti vastaan hänen tyttäsensä, johtuen palkinnon saajan
valitettavasta sairastumisesta.
Alvar Renqvistin palkinto, mikä jaetaan
ansioituneelle kustannustoimittajalle meni tänä vuonna Harri Haanpäälle.
Haanpään kiitossanat olivat sydämellisen, itsetutkiskelevan humoristiset. ”Onko
palkinto muuttunut iäkkäimmille jaettavaksi lohdutuspalkinnoksi?” ja ””Olen
ennenkaikke onnistunut lannistamaan ja itkettämään kirjailijoita” kuulostavat
nyt oudoilta kommenteilta, mutta sopivat erityisen hyvin kontekstiinsa.
Jaakko Hämeen-Anttila
Hämeen-Anttilaa on miellyttävää kuunnella. Alkuun puhuttiin
hänen muutostaan Skotlantiin, mutta myöhemmin keskustelu kääntyi Iranin
kansalliseepokseen, Kuninkaiden kirjaan. Kuninkaiden kirjassa on monta
kerrosta. Tavan rahvasta aika vähän seillä, mutta siellä myös kuninkaita myös
pistettiin järjestykseen kansan toimesta, jos eivät olleet hyvä kuninkaita.
Eepoksessa on kuitenkin enemmän lohikäärmeitä, kuin kansalaisia.
Ruoilijan kynästä laajaksi eepokseksi, siihen meni semmoiset
500 vuotta, Hämeen-Anttila käänsi teoksen 9kk:dessa. Hän tähdentää, että vaikka
jotenkin tämäntyyppisissä töissä arvostusta annetaan helposti, jos työtä on
tehty se 30 vuotta, ja vaikka hän oli lukenutkin kirjan persiaksi jo nuoruusvuosinaan,
työhön meni kuitenkin se ihmislapsen raskausajan verran. Eiköhän sekin ole ihan
tarpeeksi arvostettavaa?
Kirjat, Digi ja Nuoret – kuinka tavoittaa milleniaalit
Olen edelleen ihan liekeissä siitä, miten hyviä heittoja
panelistit heittivät. Tässä parhaat, ei-sanasata-sanan ja vähän yhdistellen:
- Digi kirjallisuudessa pitäisi olla muutakin, kuin sähkökirja! Esim. Suomen GoodReads-app.
- Lukeminen oli tärkeää, koska se antaa paremman mahdollisuuden hahmottaa kokonaisuuksia. Kukaan mun tietämä lukiolainen, joka on joutunut ottaan sähköisen oppikirjan, ei oo tykänny siitä. Koska on tottunu tuijottaan ruutuu viihdetarkoituksessa, ja nyt pitäis käyttää muuhun. Sitä vaan tuijottaa ruutuu ja ei sisäistä.
- Koulujen lukusuosituslistat pitää uudistaa. Ei ne nuoret oikeesti sitä tuntematonta halu lukee, vaikka opettajalle niin väittisivätkin.” (JUST NIIN!)
- Ongelma on siinä, että vaikka meillä on ihan hirveesti hyvää nuorten kirjallisuutta, niin ei ne nuoret mee nuortenkirjahyllylle. Ei ne halu kirjallisuutta nuorille, ne haluu kirjallisuutta mikä sopii ’just mulle’. Miten ne löytää sen. Aiheet ei kerro mitään siitä, et millainen se kirja oikeesti on. Nuoret haluu lukee semmoista, mikä sopii niiden senhetkiseen fiilikseen.
- Jos ei-lukevalle lämästään käteen Tuntematon, Seittemä Veljest tai Häräntappoase, nii se oli sit siinä. Nuorille pitää antaa kirjallisuutta, mikä saa ne innostumaan, ei pakkoluetuttaa jotain, mikä ennen oli in.
- Sähkökirjat on parasta lukea Kindleltä, sopii silmille paremmin ja siinä ei oo koko ajan plimpottelemassa eri some-ilmoitukset. Pakko keskittyy.
Koskinen ja Pulkkinen
Lisäksi kävin kuuntelemassa Riikka Pulkkista ja JP Koskista
heidän kirjoistaan. Molemmat haastattelut olivat mielenkiintoisia, kuitenkin
keskustelut olivat niin syvällä kytköksissä heidän kirjoihinsa ja taustatyöhön.
Kyseiset kirjailijat ovat syystäkin kirjallisuudessa pinnalla ja heidän
haastattelunsa täytyy käydä kuulemassa itse.
Koskinenhan kirjoittaa paljon. Kaikenlaista. Ja vielä hyvin.
Sen lisäksi hän kuuntelee paljon erityyppistä musiikkia, klassisesta lähtien. Hän
kertoo seuraavansa monia eri aloja/juttuja, jotta aivot pysyisivät kunnossa.
Mikäli hän saa tällä hetkellä työn alla olevan juttunsa mieleisekseen, pääsemme
lukemaan häneltä 1150-luvulta starttaavan teoksen.
Pulkkinen yritti saada isoäitinsä kokemuksia mukaan hänen
nykyiseen kirjaansa myöskin isoäitinsä äänellä. Ne eivät Pulkkisen mielestä
istuneet kokonaisuuteen, joten ääni vaihtui mummosta pikkupoikaan. Pulkkinen
vieraili Berliinissä muutamia kertoja. Nyt Pulkkisella on kokeiluvaiheessa
eräänlainen ajatus Talosta, jossa on asukkaita ja niillä on oma näkökulmansa.
Mutta kyseessä on vasta ajatuksella leikkiminen, joten saamme nähdä, tuleeko
tästä hänen kuudes kirjansa.
Torstai oli kyllä huikee, toivottavasti loppumessut jatkuu samaa rataa! :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti