Kun ei ole mitään luettavaa...

Se on oikeesti hippasen verran rasittava tunne, kun selailee kirjojaan, tekee ihan valtavasti mieli lukea jotain, mutta kun mikään hankittu teos ei puhuttele sillä tavalla. Jokainen teos tuntuu jotenkin vähän mälsältä tai fiilis ei ole sopiva. Minä olen oikeastaan kirjamessujen jälkeen potenut tällaista fiilistä. Helsingin kirjamessut olivat kirjahyllylleni itseasiassa aika kova paikka, sillä uusia kirjoja tuli ostettua kappalemäärältään enemmän kuin olin ajatellut, vaikka budjetti ei natissutkaan liitoksista. Kovin pahasti. ;)



Vaikka Laila Hirvisaaren Viktoria ei ollut sarjan kevyin kirja, tempaisi se silti minut mukaansa. Olen tässä välissä lukenut kaksi kirjaa, joista toinen oli pettymys ja toisesta oli odotettavissa pettymys. Kirjamessujen kirjoista olen säästellyt Mark Helprinin Talvista tarinaa, koska haluan, että ulkona on lunta ja voin oikeasti sukeltaa talveen, elokuvan trailerin jälkeen kirja on vain hyllyssäni huutanut: "Lue minut! Lue minut NYT!"

Harmi vain, ettei mikään muu kirja ole. Sillä olen päättänyt, että joululomalla on Helprinin vuoro ja sitä ennen pitäisi innostua jostain muusta kirjasta. Eilen menin sänkyyn Viktoria Hislopin Saaren kanssa, mutta nukahdin heti, eli en päässyt takakantta pidemmälle. (Halusin muistella, että miksikäs tämä kirja oli tullut ostettua ja siksi luin takakannen, mutta...) Tänään Saari ei kuitenkaan enää inspannut. Olen nyt ajatellut mennä nukkumaan Philippa Gregoryn Valkoisen kuningattaren kanssa. Saa nähdä kuinka tässä käy.

Olen ruvennut siirtämään Driveen listaukset minun ostamistani kirjoista. Silloin minulle konkretisoitui todellakin tilanteeni vakavuus. Minulla on 12 kirjaa kesken ja kaikista ostamistani kirjoista minulla on yhteensä 37 täysin lukematta. En taida kehdata pyytää äidiltä joululahjaksi kirjoja... Huomauttaisin, että kirjat ovat tosiaankin jääneet kesken jostakin syystä. Ne odottavat oikeanlaista fiilistä tullakseen luetuksi loppuun. JA minun puolustuksekseni sanoisin myös, että minulla on 37 kirjaa luettuna. ;) Eli tasan saman verran kuin lukematta! :D

Nyt minulla on vain yksi dilemma.. Olisi palava halu lukea jokin niistä täysin lukemattomasta kirjasta, mutta kun mikään ei inspaa..

Kaikista eniten minua ärsyttää aavistus siitä, ettei Talvinen tarina ehkä olekaan kaiken tämän jännityksessä olemisen arvoinen. Ainakin yksi kaverini lipsautti, etteivät ensimmäiset 5 sivua etene mihinkään.. Liekö totta vai ei.. En tiedä, mutta se ei kuullostanut kovin lupaavalta. Toivon todella, ettei kirja kaiken tämän odottelun jälkeen ole todella surkea tai että se lakkaisi puhumasta minulle nuo sanat: "Lue minut! Lue minut NYT!"

Tää on siis niin tätä... 1st world problems!! Toivottavasti joku teistä ymmärtää, mitä mä tarkoitan, enkä oo yksin tän asian kanssa. Kaikista hauskointa oli, kun olin tätä ongelmaani pohtimassa muutama viikko sitten, facebookissa minua vastaan käveli Goodwill Librarianin kaksi samaan aihetta käsittelevää kuvaa:

https://www.facebook.com/GoodwillLibrarian/photos/pb.310191092352735.-2207520000.1448747045./975368145835023/?type=3&theater

https://www.facebook.com/GoodwillLibrarian/photos/pb.310191092352735.-2207520000.1448747045./975370135834824/?type=3&theater

Ihan 130:tä kirjaa en omista, mutta siitä huolimatta, minulla ei ole mitään luettavaa!! :D
(Edit. huom! siis jos mieheni kirjoja ei lasketa! Ja niitähän ei lasketa, koska vaikka avioliitossa kaikki on yhteistä, niin kirjat eivät kuulu tähän yhteisomistuksen sopimuksen piiriin mielestäni! Ugh, olen puhuntu.)

Nyt yritän tosiaankin mennä ja lukea sitä Valkoista kuningatarta.. Saa nähdä kuin mun käy. ;) Toivottavasti se imaisee minut mukaansa!

-Pikku