 |
| Mielestäni tähän teemaan ei voi liikaa lisätä pinkkiä. ;) |
Kirjailija: Carollyn Erickson
Kustantaja: atschi! pokkari
Arvosana: 7
Luin Eriksonin fiktiivisen romaanin Minä, Marie Antoinette, muutamassa illassa ja näin jälkikäteen sanottuna se jätti olon vähän laimeaksi. Kirja kyllä veti mukaansa, kun sitä luki ensimmäisen puoliskon ajan, vaikkakin jatkuvasti minua häiritsi se, että hänen päiväkirjamerkintänsä olivat NiIiIn hajanaisesti kirjoitettu ja toisinaan niin epäolennaisista asioista (ja toisinaan olennaisemmista asioista jäi kirjoittamatta), että se haittasi lukukokemusta paljonkin. Jos kirjasta olisi halunnut toivimamman turhilla kommenteilla varustettuna, olisi kirjan pitänyt olla tuplasti paksumpi, jotta sinne olisi myös järkeväsi mahtunut nämä tarinan eteenpäinviemiseksi tarkoitetut merkinnät. Olisi siis pitänyt löytyä vähän lisää ns. tuhlailevalle kuningattarelle tärkeitä merkintöjä:
Jäin miettimään, että olisiko teini-ikäinen Dauphine kirjoittanut eräänä iltana, että hän osallistuu tanssiaisiin piakkoin, mutta sitten ei olisi kirjoittanut itse tanssiaisista, vaan seuraava kommentti olisi loikannut viikkoja eteenpäin? Ei mielestäni, sellaisten asioiden ympärillähän teini-ikäisen ajatukset ja elämä pyörii tuossa iässä. Esim limudiskoista puhutaan piiitkään ja hartaasti vielä viikon. :D
Noin puolesta välistä kirjaa käsiteltiin ranskalaisten raakalaismaista vihaa aatelisia ja kuninkaallisia kohtaan. Koska luin kirjan juuri silloin, kun itselläni oli erittäin kova stressi, uskon, että ahdistavan ilmapiirin kuvaus meni ehkä enemmän ihon alle, kuin olisi muulloin mennyt. Toisaalta, tämän kirjan myötä kohtasin omaakin stressiä niin voimakkaasti, että kun kirjan oli lukenut, ei mikään tuntunut enää stressaavan läheskään yhtä paljon! ;D Pisteet siitä! :D
Kuitenkin kirjasta puuttui tietynlainen uskottavuus ja aavistuksen köykäinen kerronta jätti vähän sanattoman fiiliksen. Lisäksi Ei oikeen oo mielipidettä. Kyllähän sen luki loppuun, mutta mitään ei jääny oikeen käteen. Kansien perusteella, olisin ehkä odottanut pikkuisen lisää hohdokkuutta ja loistoa. Kuten sanottu, en saanut mitään erittäin voimakkaita säväreitä puoleen taikka toiseen, joten taidampa jättää arvostelun tähän, ennen kuin se alkaa toistamaan kolmatta kertaa itseään... ;)
-Pikku
Ps.Kirjojen kansia kuvatessani, suunnittelen taustan aikalailla sen mukaan, millainen fiulinki milloinkin on. Jos olisi lukemisen jälkeen heti räpsässyt kuvan, se olisi varmaan ollut hyvin musta, mutta nyt päätin kuitenkin keskittyä hemmoteltuun prinsessaan ja siksi päädyin pinkkiövereihen. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti