Maailman pienimmät kirjamessut Hämeenlinnassa

Edit 1: teksti julkaistu silmät sirrittäen, ja näemmä myös yksi hyvin oleellinen kappale jäi pois. Nyt korjattu!

Edit 2.0: kun kerran lähtee ryssimisen tielle, nii tehdään se sitten kunnolla... ;)

Jokin aika sitten törmäsin somessa Maailman pienimpiin kirjamessuihin, ja sydämeni liikahti. Minusta oli samanaikaisesti niin symppistä ja liikkistä, että kolme kirjailijaa Hämeenlinnasta päättää järjestää Maailman pienimmät kirjamessut, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa, kuin merkitä tapahtuma kalenteriin ja julistaa miehelleni, että "Perjantaina 26.8 auto on sitten mun. Minä ajan Hämeenlinnaan Maailman pienimpiin kirjamessuihin". Ilmeisesti mieheni

a) On tässä vaiheessa  avioliittoamme ymmärtänyt, miten tärkeitä kirjat ovat minulle
b) Koki tapahtuman nimen myöskin niin symppiksen liikkikseksi, ettei voinut kuin myöntyä
c) Ymmärsi saavansa tehdä lopputyötään täysin keskeyttämättä pitkälle iltaan
d) kaikki edellä mainitut

Lupa saada auto käyttöön heltyi kuitenkin nopeasti.

Tunnustan. En ole kovin usein vieraillut Hämeenlinnassa ja niinpä en oikeastaan edes tiennyt verkatehtaastakaan mitään. Luulin olevani hyvissä ajoin ja saavani parkkipaikan helposti, sillä olin paikalla 50 min etukäteen. Vähänpä minä tiesin, sillä verkatehtaan edessä oleva piskuinen parkki oli aivan tupaten täynnä. Tanssittuani hetken pari balettia iäkkäällä farkkufocuksellani, onnistuin valloittamaan parkkipaikan.  Sydämessäni tanssin voitontanssin, I did it!

Facebook eventistä löytynyt ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta:

Ohjelma

19:00 Messujen alkusanat

19:10 Tuomas Kyrö ja JP Koskinen haastattelevat Tapani Baggea

19:40 Tauko, kirjanmyyntipiste auki

19:50 Tuomas Kyrö ja Tapani Bagge haastattelevat JP Koskista

20:20 Tauko, kirjanmyyntipiste auki

20:30 JP Koskinen ja Tapani Bagge haastattelevat Tuomas Kyröä

21:00 Messujen loppusanat, kirjapalkintojen arvonta

Messut pidettiin verkatehtaan viihtyisässä kahvilassa, josta sai tilata itselleen virvokkeita pitkin iltaa. Viereeni istuutui varsin mukava rouva, jonka kanssa oli mukava rupatella lukemisesta. Voin sanoa, että kirjat yhdistävät ja saavat  omaa tilaa vaativat suomalaisetkin löytämään tien toistensa luo tällaisissakin tilanteissa.

Ilta oli mukavan rento, josta kertoo se, ettei alkusanoissa mennyt paria-kolmea minuuttia kauempaa, tauot eivät ehkä ihan pysyneet 10 minuutissa, arpalipukevihkonen hävisi teille tietämättömille, ja yleisö sai ulvoa naurusta kerta toisensa jälkeen, kun piinapenkissä olijat itse tai piinaajat päästivät luovan aivopuoliskonsa vauhtiin. Yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä, mutta kuten kulttuuriin kuuluu, ensimmäisessä sessiossa kukaan ei uskalla kysyä. Seuraavassa sessiossa tupsahtaa pari ja viimeisessä muutama. Sen sijaan omat kengänkärjet kiinnostavat. Minusta tuntui kuitenkin, että kaikki viihtyivät, niin yleisö, kuin parrasvaloissakin olijat. Kuulin messujen jälkeen paljon vierailijoiden kiittelevän järjestäjiä.

Edit 1: Sen lisäksi, että nämä piskuiset messut olivat hyvin rennot ja mukavat, minusta oli huikeaa kuulla myös kirjailijoiden kertovan oman uransa alkuajoista. Erityisesen mielenkiintoista oli kuulla Baggen kertomana Finnwestin ja Cottonin ajoista, joista  Baggen kirjoittamisen perusta luotiin. Cottonin ja Finnwestin peruja ovat, että päivällä kirjoitetaan työpäivän verran ja illalla tutkitaan. En ollut osanut ajatella, että tämä tyyli olisi ns. "sallittua", kun useimmiten kuulee kirjaijoiden vannovan "ensin taustatyö, sitten kirjoittaminen"-marssijärjestyksen nimiin. Miten virkistävää!

Edit 2.0: Kröhöm! Mulla mennee nyt puurot ja vellit sekaisin.  Kannan vastuuni, mutten halua kajota ylempään kappaleeseen, syystä että elämä on laiffia ja tosielämässä virheitä ei voi pyyhiä pois, niin kuin 8-luokalla matikankokeessa. Sen sijaan jälkihuomautuksille on aina tilaa. ;) Sain ystävällisen korjauksen asianosaiselta. Bagge tarkoitti, että illalla tutkitaan myöhempiä juttuja varten. Lämmin kiitos oikaisusta! :) *Lightball!* Nyt nimittäin loksahti paikalleen se, mitä tarkoitit oikeasti sillä tehokkaalla ajankäytöllä.  Voisin yrittää hyödyntää tätä hehkulamppua omalla tavallani blogini parissa työskennellessäni. :)

Pienten messujen etuna on se, että kun pönötys loistaa poissaolollaan, tulee kirjallisuusmaailman tähdistäkin ihmisiä lukijoilleen. Tai ainakin melkein. Itse olen huomannut, että viime vuosina kun olen tavannut kirjailijan, aivosähkökäyräni vetää viivaa. Helsingin messuilla olen soperrellut signeeraustilaisuudessa yhdelle jos toiselle, ja hädin tuskin saanut sanaa suustani. Mutta kyllä totaalinen pohjanoteeraus oli Hämeenlinnassa Maailman pienimmillä kirjamessuilla, kun yritin kovasti kysyä Koskiselta mieltäni askarruttanutta asiaa hänen uutuuskirjastaan. Vaikka olin miettinyt, mitä haluan kysyä, huonosti nukuttu yö ja pakon vuoksi tavallista aikaisempi aamu yhdistettynä pienen kirjabloggaajan jännitykseen tavatessa suuren, useamman kirjan julkaisseen kirjailijan, peli oli jo menetetty. :D Mutta sain vastauksen kysymykseeni, sehän on tärkeintä. Jännä miten sitä löytääkään itsestään uusia piirteitä. Olen tottunut keskustelemaan sujuvasti useiden ihmisten kanssa, joita kunnioitan ja pidän esikuvinani, mutta kirjailijat saavat minut halvaantumaan totaallisesti. En olisi pari vuotta sitten uskonut, jos minulle olisi tämä sanottu. Lisäksi tapasin tämänhetkisen suurimman esikuvani, kustannustoimittaja Anna-Riikka Carlsonin! JEI! Ajoin kotiin onnesta soikeana ja typerä virne naamallani. My life is now complete!

Alle olen yrittänyt koota minua puhuttelivimmat ja mieleenpainuneimmat jutut (lähes) niin kuin ne sanottiin. Enjoy!


------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Bagge:
"Historiallisissa dekkareissa on se, et jos yksityiskohdat on kohdillaan, niin muun voi valehdella sitten." ***Mind Blow***

Kyrö: "Mitä mieltä oot kollegojen mielipiteestä, että kirjoittaminen on maailman raskain ammatti, noin niinkuin verrattuna romanialaiseen kaivostyöläiseen?"
Bagge: "Nii.. en osaa sanoa.. Ei kai se sen rankempaa ole?" ****Yleisö ulvoo naurusta****

Kun Baggelta kysytään, miksi hän muutti Hämeenlinnaan, vastaukseksi tulee ensin jotain halvemmista asunnoista, sen jälkeen lisäys:
"Kun katsoo historiaa, yleensä suurmiehet on syntyneet Hämeenlinnassa ja sitten muuttaneet pois, kun ei täällä oo ollu sitä jotain. Mä oon tehny just päinvastoin!" **Virnistys**

Koskinen:
Piinaajat nostavat esiin, että Koskinen on tehnyt myös muita töitä kirjoittamisen ohella. Tähän väliin Koskinen pääsee veistelemäään:
"Mä oli siellä kaivoksessa, jossa te ette olleet!" **Nauran**

"Jokainen itseään kunnioittava kääntää 1100-luvun kronikoita itselleen!" **Yleisö hirnuu**

Kyrö:

Kyrö kertoo, että hän kirjoitti kirjan per vuosi, mutta niitä julkaistiin vaan parin vuoden välein, koska: "Ei me nyt julkaista tätä sun ensimmäistä kirjaa uudestaan huonompana."

"Kirjoitettin Domen kaa puoliksi elokuvan kässäri (Mielensäpahoittaja). Mä lähetin viimeisen korjatun version Domelle, ni se vastaa et 'Tota, meillä oli eilen viimeinen kuvauspäivä. Karonkka olis huomenna!' Heh." *****Yleisö repeää****

"Nuorempana urpona tässäkin, niin vanhemmat kirjailijat on tehnyt omat virheensä. Minä oon saannu välttyä niiltä virheiltä. Minä teen omat virheeni, jotta seuraavat välttyy niiltä. Jos toivottavasti vielä seuraavia tulee." ****Kahvilan ylle laskeutuu syvä, totinen hiljaisuus, kun kuulijat ymmärtävät sanojen painon. Päätetään suomalaiseen tapaan siirtyä tauolle.****

Kyrö, pelko pois! Mikäli kustantamot vaan vielä haluavat jatkaa toimintaansa, niin voin vakuuttaa, että aina löytyy kirjailijoiksi haluavia. Ihan hyviäkin sellaisia. Mutta kiitos kauniista ja merkityksellisistä sanoista. Ne koskettivat.

-Tiina