Bloggareiden tapaaminen Baba Lybeckin kanssa

Minkälainen on Suomen tarina tänä päivänä? Mikä tekee meistä erityisiä juuri nyt? Baba Lybeck, Kirja Vieköön! –kirjallisuusilloissa esiintyvät kevään kiinnostavimmat kirjailijat ja elämäkerran julkaisijat. Elämyksellisissä illoissa näyttelijät esittävät osia teoksista, ja kirjailijat kertovat niiden synnystä. Lukijat pääsevät heittäytymään tarinan vietäväksi. Jokaisella illalla on oma teemansa, joka liittyy Suomi 100 –juhlavuoteen.

Baba Lybeck, Kirja Vieköön! –kirjallisuusillat Savoy-teatterissa on Kirja Suomi 2017– juhlavuoden päätapahtuma. *

Kuva: www.babalybeck.fi

Kirjabloggaajat kutsuttiin tilaisuuteen, jossa Baba Lybeck kertoi alkuvuoden (ja loppusyksyn) mielenkiintoisimmista tapahtumista yhdessä Otavan, Siltalan, Tammen, Förlagetin sekä Kirja-Suomi 2017 edustajien kanssa.

Tammikuun tilaisuudessa vieraina ensimmäisellä puoliskolla ovat Anu Partanen, Petri Tamminen ja Jörn Donner. Puoliajan jälkeen lavalla  Tellervo Koivisto ja Tarja Halonen keskustelemassa Tellervosta kirjoitetusta elämänkerrasta. Tulkitsijoina yllä mainittujen teksteistä ovat näyttelijät Laura Malmivaara, Taisto Oksanen ja Pekka Strang.

Odotettavissa on laadukas ja monipuolinen tapahtuma, ja jos olin jo innoissani ennen tämän illan tilaisuutta, niin Baba ja kustantajat saivat innostukseni nousemaan kertaa tsiljoona! :) (Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaikka tilaisuudessa osallistujia muistettiinkin kirjakasseilla. Olen ihan aidosti tohkeissani.)

Tämä info-tilaisuus oli tosi lämminhenkinen ja minä ainakin innostuin kaikista niistä haastatteluista, joita kirja vieköön! -tapahtumassa nähdään, sillä kustantajat ja Baba kertoivat kirjoista niin mielenkiintoisesti. Jos sinulla on vielä kirje joulupukille kesken, suosittelen, että raapustat sinne toiveen kevään sarjalippuun, jolla pääset kaikkiin tilaisuuksiin osallistumaan hiukan edukkaampaan hintaan. (Ja jos sinulla on joululahja ostamatta, suosittelen lippujen ostamista samaiseen tilaisuuteen!) Huomaattehan, että syksyn tilaisuuksiin on myös tulossa sarjalippuja, joten synttärilahjat yms. kannattaa myös hyödyntää syksyllä. ;)

Osa helmi- ja maaliskuun vieraista on vielä vahvistamatta, mutta Baba lupaili, että keväästä tulee mielenkiintoinen vieraiden suhteen. Sanon tämän sydämestäni, tätä et halua missata, sillä tilaisuuksia ei striimata nettiin, vaan ne on koettava paikan päällä! Vaikka nettilähetykset palvelevatkin muuta Suomea hienosti, kannatan tämän tapahtuman erityislaatuisuuden vuoksi sitä, ettei näitä tilaisuuksia striimata. Minulla on paljon kokemusta tapahtumien koordinaattorina, joten uskon, että striimattuna tämä tilaisuus ei toimisi. Perustelen väitettäni sillä, ettei tunnelmaa voi kuvan kautta välittää 100% sellaisenaan, ja kuitenkin tämän tapahtuman eräänlainen päätarkoitus on, että lukijat saisivat kokea kirjallisuutta eri tavoin yhdessä.

Logo: Kirja-Suomi 2017 sivuilta

Olethan kevään tapahtumissa paikalla?

18.1.2017 klo 19,
15.2.2017 klo 19,
15.3.2017 klo 19

@ Savoy-teatteri


HUOM! Syksyn tapahtumista ilmoitetaan myöhemmin lisää. :)

*Kursiivit lainattu Baba Lybeckin sivuilta.

Lisätietoja tilaisuuksista: 

http://babalybeck.fi/

Facebook: 

https://www.facebook.com/Baba-Lybeck-kirja-viek%C3%B6%C3%B6n-755584237928086/?fref=ts

Lipputilaukset: http://www.lippu.fi/savoyteatteri-lippuja.html?affiliate=ADV&doc=artistPages/tickets&fun=artist&action=tickets&erid=1782144&kuid=524414

Kirja-Suomi 2017: 

http://www.kirja-suomi.fi/

Synttäriarvonnan voittaja

Blogin synttäriviikko vierähti ja ilahduttavan moni osallistui kirja-arvontaan. :)

Palkintona tosiaan arvottiin Jo Bakerin Longbournin talossa -pokkari, joka on tietysti ihana Jane Austenin Ylpeyden ja Ennakkoluulon tapahtumiin sijoittuva "kolikon toinen puoli"-tarina. 

Kirjoitin kaikkien osallistujien nimet ylös paperille (niiden, jotka olivat täyttäneet yhteystietonsa Rafflecopter-kenttään ja niiden, jotka olivat kommentoineet lempigenrensä blogipostaukseen). Mieheni nosti voittajan lappusen kesähatustani ja uskompa, että voittaja Rosa tulee pitämään kirjasta. :)  Ainakin hän kommentissaan oli maininnut pitävänsä "rakkausdraamahömpästä". ;) Sitäkin Bakerin teoksesta löytyy. ;)

Paljon onnea voittajalle, kiitokset kaikille osallistujille sekä onnittelijoille. :) Toivottavasti seuraava vuosi toisi tullessaan vähintäänkin yhtä hyviä kirjoja eteeni, kuin tänä vuonna. :) Muutamaa jatko-osaa odottelen: ainakin Igguldenia (Otava) ja Cassia (Pen&Paper). Lisäksi toivon, että Bazar suomentaisi pokkariksi loput Gregoryn kirjat myös, mutta jos ei, minun varmaan tarvitsee kääntyä enkkuversioihin. Ainiin! Odotan myöskin malttamattomana jatkoa Eve Hietamiehen kirjoittamalle Antti Pasasen tarinalle. Tosin sen aikatauluista minulla ei ole mitään tietoa vielä. Ainoastaan toivon, että eräs Hesarin haastattelun vihjaus toteutuisi lähivuosina! ;)

-Tiina

Kotona Istanbulissa ja Arvonta

Lukuviikon viimeisen päivän kunniaksi päätin kehitellä pienen arvonnan.

Teos: Kotona Istanbulissa - Tositarinoita Turkista

Kirjailija: Reeta Paakkinen

Kustantaja: Otava / Seven

Kenelle: Uteliaalle ja tiedonjanoiselle itselle vieraasta kulttuurista kiinnostuneelle lukijalle, jolle ennakkoluulojen kumoaminen ei tuota henkilökohtaista kriisiä.

Päätin arpoa Lukuviikko-aiheisessa postauksessani mainitsemani Reeta Paakkisen Kotona Istanbulissa -kirjan. Se on muistelmatyylinen teos suomalaiselta toimittajalta, joka kertoo elämästä Turkissa sekä muutamista muista herkullisista sivuseikoista, jotka itseasiassa ovatkin hyvin keskeisessä asemassa koko turkkilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan ymmärryksessä. Arvostan erityisesti omakohtaisten kokemusten, kulttuurishokkien, opintojen, historian ja työnmukana tuomien huomioiden vaihtelevuutta sekä rehellistä otetta.

Matkakuumettahan pukkaa päälle, kun pelkästään vain muisteleekin lukukokemusta. Olen lukenut kirjan jo aikaa sitten, mutta Paakkisella on niin herkullinen tapa kirjoittaa, että erilaiset yksityiskohdat tulvivat mieleeni kirkkaasti vieläkin. Paakkinen haastaa katsomaan Turkkia pintaa syvemmälle, minkä vuoksi ennakkoasenteista on pakko luopua heti kättelyssä. Uutta informaatiota alkaa tulvimaan ja Kyproksen kriisiikin pureudutaan mielenkiintoisesti. Alanyan rantalomaturistirysä-kohteet eivät ole Turkki, ne ovat vain osa koko palettia, mikä täytyy ymmärtää.

Arvostan suomalaisten toimittajien kirjoittamia teoksia, sillä ne avartavat itselleni vieraan kulttuurin maailmaa ja vertailevat eroavaisuuksia juurikin Suomen ja kohdemaan tapakulttuurin välillä. Tietenkin myös muunmaalaisten toimittajien kirjat ovat mielenkiintoisia, mutta niissä joutuu peilaamaan länsimaalaista ajattelua yleensä kohdemaahan nähden, jolloin kirjaan muodostuu erilainen side. Paakkinen ei tuottanut minulle pettymystä, päin vastoin kohotti muiden vastavanlaisten teosten odotuksien rimaa korkeammalle. Plussaa tulee myös kirjan lopussa olevasta "Kirjallisuutta" -osiosta. :)

Tämä henkeäsalpaava kulttuurikertomus sukeltaa suoraan siihen, mitä luulemme Turkkilaisuuden olevan ja mitä se todellisuudessa oikeasti on. Sivut kääntyvät kuin itsestään ja aika vierähtää kuin siivillä. Lukija voi todellakin kysyä itseltään: "Luulenko todella tietäväni turkkilaisista tai turkkilaisuudesta jotakin, vain pelkästään mediaa seuraamalla, tai Turkissa all-inclusive -retkien ansiosta?" Well, guess again!

Takakannessa mainittu arjen eroaminen uutisotsikoista jossa Paakkinen kertoo oman ensikostekuksensa: "suomalaistytön hame oli liian pitkä, se piti ensitilassa vaihtaa lyhyempään" ja Maailman kuvalehden kommentti: "[Paakkinen] uskaltaa kertoa havainnoistaan ilman kyynisyyttä tai turhaa kriittisyyttä" antavat viitteitä siitä, että Turkki on paljon enemmän, kuin mitä media meille välittää.



Osallistu Reeta Paakkisen Kotona Istanbulissa -Tositarinoita Turkista -kirjan arvontaan alla olevalla sovelluksella.

Onnea Arvontaan! :)

a Rafflecopter giveaway


Arvonta-ohjeet:
1) Valitse osallistutko Facebook-tililläsi vai sähköpostillasi.

1a) Jos valitset osallistua Facebook-tililläsi kirjaudu sisään ja paina OK
1b) Jos valitset sähköposti-osoitteellasi osallistumisen, paina "Use Your Email"

Ensimmäiseen kenttään "What´s your name?" täytä nimesi,
Toiseen kenttään: "What´s your email Address" täytä sähköpostiosoitteesi
Paina "Log In"-kuvaketta oikeassa alakulmassa

2) Klikkaa Osallistun arvontaan
-> Halutessasi lue säännöt klikkaamalla "terms and conditions"
-> Klikkaa "ENTER" oikeassa alakulmassa
Huom, ohjelma ei valitettavasti anna erillistä ilmoitusta, mutta olet rekisteröity arvontaan siitä huolimatta.

Osallistumisaika päättyy vappuaattona 30.4.2016 klo 23.59 ja arvonta suoritetaan vappuna 1.5.2016 jolloin voittajan nimi julkaistaan blogissani ja voittajaan ollaan yhteydessä.


-Pikku

Ruusujen Sota - Kolmen Liitto

Teos: Ruusujen Sota - Kolmen Liitto

Kirjailija: Conn Iggulden

Kustantaja: Otava / Seven

Kenelle: Historiallisista pokkareista pitäville, jotka eivät kaihda taistelujen tuoksintaa. Englannin historian tuntemus ei ole vaatimus, jotta tätä voisi lukea, mutta mikäli sattuu jotakin tietämään, saattaa se luoda uuden ulottuvuuden kirjaan.

Sain kirjan: Voitin yksityishenkilönä Otavan Facebook-arvonnassa. Kiitos tuhannesti Onnettarelle! :)

Kolmen liitto on Conn Igguldenin Ruusujen sota -sarjan toinen teos ja ehdottomasti paljon sotaisampi kuin ensimmäinen, ainakin minusta. Tämä kirja antoi minulle paljon ristiriitaisia ajatuksia, sillä teknisesti pidin kirjasta paljon, mutta valitettavasti se sisälsi myös joitakin pettymyksen aiheita. 

Teksti imaisi aina heti mukaansa, riippumatta mihin kohtaan olin jääny edellisellä kerralla, mutta siltikin luin sitä yli kuukauden johtuen hektisestä työtilanteesta ja sen takia vähentyneestä lukuajasta. Pahoittelen siis hitauttani kirjoitusten julkaisussa.

Kirja antaa hirvittävän hyvän kuvan siitä, millaista oli olla Englannin vallan kahvassa (tai sen tavoittelija) 1400-luvulla ja mitä tarkoitti olla Kuninkaan/Kuningattaren galantti tai vallantavoittelijan oma sotilas. Hurr.. Ihan kylmää! Huomasin, että minun oli edelleen vaikeaa olla valitsematta puolta, jonka voittoa toivon. Tämä varmaan jotenkin lienee itsesuojeluvaistoon liittyvän, sillä vahvasti myötäeläjänä, minun on hankala lukea sotakohtauksia tuntematta sääliä kaatuneiden ja etenkin pahasti haavoittuneiden puolesta. Pelottavinta oli huomata, että kulloisenkin puolenvalinnan jälkeen itselleni oli ok, jos toinen puoli epäonnistui. Philippa Gregoryn kirjoihin vedoten odotin “Kolmen liiton” ja kannessa olevan loistavan auringon viittaavan ennemminkin Yorkin jälkikasvuun kuin Yorkin, Sailsburyn ja Warwickin liittoutumaan.

(Kurkatkaa kirjan virallinen kirjatraileri:)

Jatko-osa poikkeaa ensimmäisestä osasta sinä mielessä, että ensimmäisessä osassa tapahtumia edistettiin henkilöiden kautta, toisessa osassa tapahtumat veivät henkilöitä. Tuntui, kuin kirjassa ei olisi ollut sijaa ihmisille ja heidän päätöksilleen, vaan universumi olisi magneetin lailla repinyt henkilöitä taistelutantereelta toiselle. (Osittain kyllä ehkä tottakin!) Pidin kirjasta valtavasti, mutta olen itse henkilöorientoitunut lukija: Luen paljon historiallisia romaaneja saadakseni ymmärrystä ihmisten elämästä, ajatuksista ja tavoista elää erilaisten olosuhteiden alla. Vaikka näitä olikin mukana, silti henkilöhahmot jäivät mielestäni melko ohuiksi ensimmäiseen teokseen nähden, kuitenkin kirjailijan jälkisanat saivat minut ymmärtämään jatko-osaan otetun näkökulman. Lukiessa olin vähän pettynyt, kun ensimmäisen osan tyylistä henkilökuvasta oli niin vähän, mutta jälkikäteen on tullut tunne, että näinhän sen pitikin mennä.

VAROITUS: Seuraavat kappaleet sisältävät spoilereita!

Tässä lyhykäiset kuvaukset siitä, mitä minulle jäi käteen henkilöistä: York, ei vallan himostaan huolimatta kyennyt murhaamaan Kuningas Henrikkiä, vaikka siihen tarjoutui tilaisuus, kahdesti.  Hän kyllä janosi valtaistuinta ja halusi Henrikin pois päiviltä, muttei kyennyt tappamaan viatonta kuningasta. How sad. Yorkin poika Edward esitellään vahvana ja ylpeänä ehkä ylimielisenä, mikä ei muutu koko aikana. Henrik heikkona, mikäli yhtä terästäytymistä ei lasketa. Margareta sen sijaan on vain veren- ja kostonhimoinen raivotar, jota voisi jo kutsua katkeroituneeksi ja sydämettömäksi. Ja aivan ymmärrettävistä syistä rouva katkeroituikin, vaikkei hänen uhmaikäisen tasolle vajonnut tunnetila ollut suotavaa; Harmi, ettei hänestä enää mitään muuta puolta löytynyt. Tavallaan tässä Igguldenin ensimmäisen kirjan saavutus saada lukija ajattelemaan ettei tapahtumissa ole hyviksiä tai pahiksia kumoutui hippasen. Tarinan muuttuneen kuvakulman vuoksi Derry oli luonnollisestikin (ja erittäin oikeutetusti) vähemmän tärkeä henkilö, mutta Derryn oivakkuus, juonittelu ja tietynlainen riehakas pöyhkeys oli muuttunut. Ihan kuin Iggulden olisi välttämättä halunnut retuuttaa Derryä mukana, muttei osannut oikein keksiä miten olisi tätä pitänyt matkassa. Tämä Derryn tilanne oli mielestäni kaikkein harmittavin

Gregoryn kirjoista minulle oli jäänyt (virheellinen) mielikuva, että Henrik ja Margareta olisivat olleet paljon vanhempia, mutta Iggulden onnistui korjaamaan tämän käsityksen.

Yhden selkeän virheen spottasin, minkä olisin suonut tulevan korjattavaksi ennen alkuperäisen teoksen painoa; nimittäin ihmeparantuminen. Kuningas Henrik tokenee unen ja valveen rajamailta noin vuoden jälkeen (? Vai miten se oli ?).  Valitettavasti Iggulden päätti jouduttaa tosielämän tapahtumia kahdella kuukaudella ja Kuningas Henrik kävelee ja ratsastaa 5h peräti samana iltana. Tämän ei pitäisi olla fysiologisesti mitenkään mahdollista ihan jo surkastuneiden lihastenkin vuoksi. Yksi luku sinne tai tänne, jossa kuvataan Henrikin toipumista ja jossa York ja Sailsbury joutuvat pelonseikaisena miettimään, kuinka heidän käy ei olisi enää ollut yli 400 sivuisessa kirjassa paljoa tuntunut, mutta olisi luonut tarinasta uskottavamman.

Pidin ensimmäisestä osasta enemmän kuin tästä kakkosesta, mutta puutteistaan huolimatta, Igguldenin ote kirjoittamiseen on hyvin koukuttava! Odotan edelleen innokkaana kolmososan julkaisemista pokkarina. Lisäksi jännitän, kuinkahan moneen osaan tämä sarja kasvaa, voidaanko olettaa, että siitä tulee viisiosainen Igguldenin aijempien sarjojen mukaisesti? 

Olen niin täpinöissäni, etten malta odottaa!

-Pikku

Ruusujen Sota - Myrskylintu

Teos: Ruusujen sota - Myrskylintu
Kirjailija: Conn Iggulden
Kustantaja: Seven / Otava
Kenelle: Erityisesti Englannin historiasta kiinnostuneet

Arvosanani: 9


Kyllä vaan, ruusujen sota ei päästänyt irti, vaan oli sitten pakko tutustua samaan aiheeseen eri sarjan kautta.  Tämä Igguldenin kirjasarja aloittaa taustoituksen paljon, paljon kauempaa kuin Gregoryn sarja, ja sen vuoksi ymmärrys koko sotkuun ja valtataisteluun lisääntyy. Kolonialismmi tuntuu olevan kaiken pahan alku ja juuri, mutta samalla myös ihmisen halu valtaan on sangen pettävä.

Conn Iggulden on vahva kirjailija, joka osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti myös ehkä vähän hankalastilähestyttävästäkin aihetta ja kuvakulmasta. Jos kritisoin Philippa Gregoryn tapaa juosta tapahtumasta toiseen, sitä väitettä ei kyllä todellakaan voi iskeä Igguldeniin, siitäkin huolimatta, että kirjailija itse myöntää jouduttaneensa historian tapahtumia saadakseen tarinasta mielenkiintoisen. Niin, kuinkas paljon kirjailija saa muuttaa historiaa, sillä kustannuksella, että kirjasta tulee luettava?
Tässä vaiheessa pieni historiafriikkiyteni nostaa päätään ja turauttaa: "Ei yhtään!!" mutta toki lukijana minun on annettava kirjailijalle se tila, jonka hän tarvitsee. Jos kirjailijan tarvitsee ottaa erivapauksia historiasta, se hänelle suotakoon. Olen silti sitä mieltä, että tiettyjen tapausten jouduttaminen siten, että mikä tosiasiassa kesti kolme vuotta, kesti kirjassa vain vuoden, tämä ehkä olisi voitu tehdä toisin. Tämä oli kuitenkin kirjailijan valinta, joten enempää en siitä naputa.

Igguldenin luoma kuninkaan vakoojamestari Derry Brewer oli aluksi mielestäni se paha ja inhottava mies, joka on ylimielinen ja vallanhimoinen. Kuitenkin alle sadan sivun jälkeen minun mielipiteeni Derrystä alkoi muuttumaan vähitellen ja loppupuolella hän oli jo muuttunut sankariksi. Pidin siitä, että Derryllä leikkaa ihan äärettömän hyvin ja hänessä on särmää, kuitenkin Derry ehkä pehmeni halinalleksi tai ainakin ns. tavalliseksi ihmiseksi, mitä vähän mietin, oliko Derryn pehmous harkittua pointin tekemistä. Onko Derry seuraavassa osassa taas ministi pahis vai pehmoutunut hyvis? Joka tapauksessa, niin ennalta arvattavaa kuin se onkin, Derry on mun lemppari!

 Igguldenin tapa kirjoittaa vaatii aluksi pientä tottumista, sillä hän pomppii, ainakin tässä teoksessa, vähän väliä henkilöstä ja maantieteellisistä paikoista toiseen. Milloin ollaan Lontoossa Derryn, Williamin ja Kuninkaan Henrik VI:n kanssa ja milloin Ranskassa Margaretan tai niskuroivien häädettävien englantilaisten luona, jne. Siitä huolimatta tarina veti mukanaan ja voisin sanoa pitäneeni tästä teoksesta enemmän kuin Valkoisesta kuningattaresta. Itseasiassa pidin niin paljon, että aloin metsästää myös kirjailijan muita teoksia itselleni ollessani vasta alle puolessa välissä teosta. (Huuto.net on tästä lähin paras ystäväni!)

Huomaan myös, että sillä on selkeästi väliä, kuka on esitelty ensin. Valkoisen kuningattaren myötä olin tietenkin päähenkilön puolella, mutta tässä teoksessa, mikä ulottuu aikaan ennen Margareta Anjoulaisen kruunajaisiakin, huoman, haluavani olla tämän puolella. Sydäntäni särki kovasti, kun yritin pitää pääni kylmänä ja muistaa, mitä on tulossa seuraavissa sarjan osissa.

Igguldenin tapa pomppia paikasta ja henkilöstä toiseen vaatii aluksi totuttelua, mutta kun pääsen henkilöihin käsiksi paremmin, huomaan tämän olevan varsin nerokas tapa osoittaa lukijalle, ettei tässäkään tarinassa ole saduista tuttuja asetelmia eli niin kutsuttuja hyviksii tai pahiksii, mutta on vain ihmisii, jotka toimivat omista lähtökohdistaan ja motiiveistaan käsin. Tässä nostan hattua kirjailijalle, sillä tällaisessa tarinassa olisi erittäin houkuttelevaa, ja helppoa, kuvata tietyt henkilöt, esim. voittajat, vain hyvinä henkilöinä ja vastustajat läpensä pahoina. Kuitenkin tällä teoksella voi ymmärtää tapahtumien todellisen kulun tai ainakin luonteen, mikäli ottaa huomioon kirjailijan ottamat erivapaudet historiasta. Kuten aiemmpana on todettu, nämä erivapaudet ovat hyväksyttäviä, mutta ne on hyvä tunnistaa, sillä teos on niin toden tuntuinen, että on pakko muistuttaa itselle, ettei kyseessä ole taikapeili, jolla näkee 100% totuuden menneestä. Kukaan ei siis ole istunut kirjoittamassa näitä henkilöiden keskusteluja ylös, jotka kirjailija olisi kääntänyt modernille kielelle. Kirjailijan tietomäärä on kuitenkin vertaansa vailla ja tämän teoksen eteen on nähty paljon vaivaa. En malta odottaa, että ehdin aloittaa kakkos osan. Toivottavasti kolmonen siirretään paperikansiin PIAN.

-Pikku